Ympäristön tupakansavun koostumus

Ympäristön tupakansavu koostuu tupakan palaessa ilmaan leviämistä hiukkasista, aerosoleista ja kaasuista. Ympäristön tupakansavu sisältää samoja myrkyllisiä yhdisteitä kuin varsinainen keuhkoihin hengitettävä savu. Niistä on osoitettu ihmiselle haitalliseksi noin 200 eri yhdistettä, joista yli neljäkymmentä on luokiteltu syöpävaarallisiksi aineiksi.

Ympäristön tupakansavu muodostuu ns. sivusavusta ja pääsavusta. Sivusavu on savua, joka muodostuu tupakan palaessa, kun tupakoija ei ime savua keuhkoihinsa. Pääsavu on uloshengityssavua, kun tupakoija vetää savua keuhkoihinsa ja hengittää sen ulos.

Ympäristön tupakansavuun sisältyvät myös savukkeen imupäästä henkäisyjen välillä vapautuva savu sekä savukkeen paperin läpi tunkeutuva savu. Sivusavun osuus ympäristön tupakansavusta on lähteestä riippuen 50–90 prosenttia ja uloshengitetyn pääsavun osuus 10–50 prosenttia.

Savun hiukkasissa on epäorgaanisia suoloja, hiilivetyjä, emäksiä, steroleita, rasvahappoja ja styreeniä. Kaasumaisina yhdisteinä savussa on hiilimonoksidia, hiilidioksidia, typpimonoksidia, typpidioksidia, formaldehydiä, nikotiinia, bentseeniä, tolueeniä, 3-etenyylipyridiiniä, etyylibentseeniä, pyridiiniä, isopreenia ja limoneenia. Yksittäisistä orgaanisista yhdisteistä huomattavimpia on nikotiini.

Ympäristön tupakansavupitoisuutta arvioitaessa mitataan ilman nikotiinipitoisuutta, joka on suorassa suhteessa poltettujen savukkeiden lukumäärään. Käytännössä henkilön altistumista tupakansavulle voidaan tutkia mittaamalla kotiniinipitoisuuksia. Kotiniini on tupakan sisältämästä nikotiinista elimistössä syntyvä tuote.

Päivitetty 31.3.2010