Määräykset ja lainsäädäntö

Ympäristön tupakansavu on luokiteltu lainsäädännössä syöpävaaralliseksi aineeksi. Ympäristön tupakansavulta suojautumiseen työssä noudatetaan työturvallisuuslakia sekä siihen liittyviä muita säädöksiä ja määräyksiä, jollei tupakkalaista muuta johdu. Työnantajat ovat velvoitettuja arvioimaan altistumista.

Työnantajat ovat velvoitettuja arvioimaan säännöllisesti tupakansavulle altistumista, sen määrää ja kestoa sekä terveyden ja turvallisuuden vaaroja työssä. Arviointi tehdään aistinvaraisesti, vastaavissa oloissa altistumisesta saatujen tietojen, lääkärintarkastusten ja mittausten perusteella.

Jos arvioinnissa todetaan, että työntekijät altistuvat merkittävästi ympäristön tupakansavulle, työnantajan on torjuttava tai vähennettävä altistumista. Vastuu lain noudattamisesta ja toimeenpanosta työpaikalla on työnantajalla. Määräysrikkomuksesta on rangaistuksena uhkasakko tai sakko. Työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestää työpaikalla tupakointitiloja.

Ympäristön tupakansavulle altistuvat työntekijät on vuosittain ilmoitettava ASA-rekisteriin (ammatissaan syöpävaaraa aiheuttaville aineille altistuvien rekisteri). Rekisteriin tulee ilmoittaa työntekijät, jotka ovat altistuneet syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille kyseisenä vuonna merkittävän osan työajastaan (vähintään 2–4 tuntia päivässä), vähintään 20 työpäivän ajan tai joiden altistuminen on todettu mittauksilla.

Tupakkalain valvonta jakaantuu usealle viranomaiselle. Työsuojelupiirit valvovat tupakan syöpävaarallisuuden työntekijöille aiheuttamaa riskiä sekä sitä, että työnantajat noudattavat velvoitteitaan ehkäistä työntekijöiden altistumista.

Myönteisiä tuloksia lainsäädännöllä

Työympäristön tupakansavua on Suomessa menestyksekkäästi rajoitettu lainsäädännöllä. Vuonna 1995 voimaan astunut laki on vähentänyt merkittävästi työntekijöiden altistumista savulle.

Eniten tupakkalaki vähensi työntekijöiden altistumista tupakansavulle teollisuus- ja toimistotyöpaikoilla, kun tupakointi kiellettiin kaikissa tai lähes kaikissa sisätiloissa. Lain astuttua voimaan tupakointi työpaikoilla väheni kokonaisuudessaan 83 prosentista 31 prosenttiin.

Samalla työilman nikotiinipitoisuudet laskivat merkittävästi. Täysin tupakansavulle altistumattomien työntekijöiden määrä nousi vuodessa 35 prosenttiyksiköllä. Ainoastaan palvelualoilla, lähinnä ravintolatyöntekijöiden joukossa, altistuneiden työntekijöiden määrä kasvoi hieman, mikä johtui lain heikosta noudattamisesta.

Lainsäädäntö vaikutti myös työntekijöiden asenteisiin, jotka muuttuivat yhä enemmän savuttoman työpaikan suosimisen suuntaan. Ennen lakiuudistusta täysin savuttomia työpaikkoja kannatti 28 prosenttia savuttomista työntekijöistä. Vuonna 1998 kannattajien määrä oli noussut 43 prosenttiin.

Ravintolatupakointi

Ympäristön tupakansavua koskeva lainsäädäntö ulotettiin ravintoloihin täydessä laajuudessaan vuonna 2003. Ravintolatupakoinnin väheneminen ei  edennyt toivotulla tavalla, eikä laissa tarkoitettua ja määriteltyä savuttomuutta ollut useimmissa ravintoloissa saavutettu. Lain tavoite työntekijöiden työsuojelusta ei toteutunut, siksi toteutettiin lakiuudistus, jolla ravitsemisliikkeet tulivat savuttomiksi 1.6.2007.

Lähteet:

Heloma Antero: Impact and Implementation of the Finnish Tobacco Act in Workplaces. People and Work Research Reports 57. Academic dissertation. Finnish Institute of Occupational Health.Vammalan Kirjapaino Oy. Helsinki 2003.

Patja Kristiina ja Haukkala Ari: Tupakkakertomus 2003. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B2/2004. Hakapaino Oy Helsinki 2004.

Tilastokeskus. Tupakkatilasto 2009.

Työterveyslaitos, sosiaali- ja terveysministeriö: Savuttomaan ravintolaan. Miktor 2000.

Päivitetty 27.12.2010