Tupakointi Suomessa

Tupakka tuli Suomeen 1600-luvulla. Piipun poltto oli yleisin tupakoinnin muoto 1800-luvun lopulle asti. Myös nuuskan käyttö oli suosittua 1700-luvulla, ja sitä seurasi 1800-luvun alussa sikari. Pian sen jälkeen tulivat ensimmäiset savukkeet Suomeen Venäjältä.

Savukkeiden koneellisen valmistuksen myötä 1800-luvun lopulla tupakan kulutus lisääntyi räjähdysmäisesti. Savukkeiden poltto korvasi muiden tupakkatuotteiden käytön. Myös sodat olivat merkittävä tekijä tupakoinnin leviämisessä. Erityisesti toinen maailmansota nosti savukkeiden kulutusta, koska rintamalla oleville miehille jaettiin annostupakat. Naisten ansiotyöhön siirtymisen myötä myös naiset oppivat polttamaan.

Ensimmäisiä karkeita arvioita tupakoinnin yleisyydestä Suomessa löytyy viime vuosisadan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Systemaattisesti suomalaisten tupakointitottumuksia on seurattu 1970-luvun lopulta lähtien. Tupakkatuotteiden kulutus väestöön suhteutettuna oli maassamme maailman korkeimpia 1920-luvulla. Vuonna 1949 noin 76 prosenttia miehistä ja 13 prosenttia naisista tupakoi. 1970-luvun alussa tupakoi miehistä 44 ja naisista 16 prosenttia tupakoi. Naisten tupakointi on lisääntynyt hitaasti, mutta on kansainvälisesti verrattain alhaisella tasolla.

Vuonna 2010 verollisia savukkeita käytettiin 4,7 miljardia ja sikareita 123 miljoonaa kappaletta. Irto-, piippu - ja savuketupakkaa käytettiin yhteensä 657 tuhatta kiloa. Savukkeiden kulutus väheni noin neljä prosenttia kun taas sikareiden lisääntyi noin yhdeksän prosenttia edellisvuodesta.

Kehitys viime vuosikymmeninä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksen mukaan miesten tupakointi on vähentynyt vuosien 1978–2006 aikana. 1970-luvun loppupuolella päivittäin tupakoivien miesten osuus väestöstä oli 35 prosenttia, ja laski 1990-luvun alkupuolella 30 prosenttiin. Vuonna 2010 miehistä tupakoi 23 prosenttia päivittäin.

Vuonna 1960 14 prosenttia naisista tupakoi ja 1975 luku oli 17 prosenttia. Naisten tupakointi yleistyi 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 1990 naisista tupakoi päivittäin 20 prosenttia. Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksen mukaan vuonna 2010 suomalaisista naisista tupakoi päivittäin 16 prosenttia.

Koulutusryhmittäiset erot tupakoinnissa ovat lisääntyneet, mutta alueelliset erot ovat pienenemään päin.

Suomalaisten suhtautuminen savuttomuuteen on kehittynyt ja kehittyy koko ajan myönteiseen suuntaan. Työpaikkojen tupakointikielto vuonna 1995 ja ravintola-tupakointikielto 2007 ovat muuttaneet radikaalista suomalaisten altistumista tupakansavulle. Vuonna 2010 voimaan tulleen tupakkalain tavoitteena on tupakka-tuotteiden käytön loppuminen ehkäisemällä erityisesti lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamista.

Nuorten tupakointi

Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 14-18-vuotiaista pojista ja tytöistä tupakoi päivittäin 16 prosenttia vuonna 2011.

14-vuotiaista tytöistä käytti tupakkatuotteita päivittäin 6 % ja pojista 4 %, 16-vuotiaista tytöistä 19 % ja pojista 22 %. Vanhimmassa ikäryhmässä pojat käyttivät tupakkatuotteita päivittäin useammin kuin tytöt (29 % vs. 23 %)

Tupakkatuotteiden päivittäinen käyttö 12-vuotiailla oli erittäin harvinaista.

14-18-vuotiaiden tupakointi väheni hetkellisesti 1970-luvun lopulla erityisesti nuorten tupakoinnin vähentämiseen suunnatun lakiuudistuksen jälkeen. Vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, erityisesti tyttöjen tupakointi alkoi yleistyä 1990-luvun loppupuolella. Erot poikien ja tyttöjen tupakoinnin yleisyydessä ovat sittemmin tasoittuneet. Viime vuosina tupakointi on tyttöjen keskuudessa ollut yleisempää kuin pojilla vastaavassa ikäryhmässä, tyttöjen tupakointiluvut laskivat hieman välillä 2009-2011.

Tupakkakokeilujen aloittaminen on siirtynyt myöhäisempään ikään 2000-luvulla.

Nuorten tupakoinnin ehkäisyä on tutkittu paljon viime vuosikymmeninä, mutta pitkälta ajalta myönteisiä tuloksia on niukasti saatavilla. Kuitenkin nuoria aktiiviseen rooliin kannustavilla ja nuoren ympäristöä sitouttavilla ohjelmilla on saavutettu myönteistä kehitystä. Samoin muutokset tupakkalaissa, kuten työpaikkatupakointikielto 1995, ravintolatupakoinnin rajoittaminen 2003 ja vuoden 2007 ravintolatupakointikielto vaikuttavat ovat vaikuttaneet myönteiseen kehitykseen.

Nuorten tupakoinnin vieroituksen toimivuudesta ei ole paljon tutkimustietoa. Niiden ongelmana on ollut se, miten saada nuoret osallistumaan vieroitusohjelmaan, jos tupakoinnin lopettaminen ei kiinnosta heitä. Monissa ohjelmissa on käytetty motiivina rahallista palkitsemista.

Tupakoinnin lopettaminen

Suurin osa tupakoitsijoita haluaisi lopettaa. Päivittäin tupakoivista miehistä sekä naisista oli tehnyt tupakoinnin lopettamisyrityksen viimeksi kuluneen vuoden aikana 38 prosenttia. Tupakoitsijasta 60 prosenttia sanoo haluavansa lopettaa tupakoinnin,.

Tupakoinnin lopettaminen ei siis ole tilastojenkaan valossa yksinkertaista. Lopettavista tupakoijista 16 % käytti tukenaan jotain nikotiinikorvaushoitoa.

Tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista oli huolissaan 79 prosenttia. Nuorimmat ikäluokat olivat vähiten huolissaan ja heidän päivittäistupakointinsa oli hieman lisääntynyt vuoden 2010 tilastoissa.

Tietoa ja tukea tupakoinnin lopettamiseen saa Stumpista: maksuton palvelunumero 0800-148 484 ja Internetistä www.stumppi.fi . Vuosittain järjestetään valtakunnallinen Lopeta ja voita -kilpailu. Kilpailusarjoja on kaksi, Tupakaton toukokuu ja Kuuden kuukauden kilpailu. Lisätietoja kisasta: www.lopetajavoita.fi.

Syksyllä 2011 käynnistyy Savuton Suomi 2040 -hankkeen Paras Savuton Työpaikka 2012 -kilpailu, johon voivat ottaa kaikki Suomen yritykset ja yhteisöt. Lisätietoa: www.savutonsuomi.fi.

Sosioekonomiset erot

Tupakointi jakautuu Suomessa sosiaalisen aseman mukaan; mitä alempi sosiaalinen asema, sitä yleisempää on tupakointi. Erot tupakoinnin yleisyydessä koulutusryhmien välillä ovat kasvaneet edelleen. Erityisesti vähiten koulutusta saaneiden naisten tupakointi on lisääntynyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan tupakointi on yleisintä alimmassa ja vähäisintä ylimmässä koulutusryhmässä.

Lähteet

Helakorpi S, Pajunen T, Jallinoja P, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. THL. Raportti 15/2011.

Pennanen M, Patja K, Joroinen K. Tupakkakertomus 2006. Oikeus savuttomaan elämään. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2006. Helsinki 2006.

Raisamo, Pere, Lindfors, Tiirikainen, Rimpelä. Nuorten terveystapatutkimus 2011. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977-2011. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:10. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2011. PDF-versio www.stm.fi

THL. Tupakkatilasto 2010. Terveys 2011. www.thl.fi

Päivitetty 1.12.2011