|
Sairaaloiden hoitopäivistä runsas viidennes käytetään verenkiertoelimistön sairauksien hoitoon. Sairauspäivärahoista sydän- ja verisuonisairauksien osuus on noin 10 %.
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suurelta osin elämäntapasairauksia ja elämäntapoja muuttamalla näitä sairauksia voidaan vähentää huomattavasti.
Yleisimmät sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet ovat kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkierron häiriöt. Monet elintapoihin liittyvät tekijät kuten epäterveellinen ravinto, tupakointi ja vähäinen liikunta lisäävät näiden tautien vaaraa.
Kohonnut verenpaine
Verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta. Se syntyy sydämen supistuessa ja pumpatessa verta eteenpäin valtimoihin.
Verenpaine ilmoitetaan kahdella luvulla. Isompi luku kuvaa painetta supistumisvaiheen aikana (systolinen paine). Sydämen supistusten välillä olevan lepovaiheen aikana paine on diastolinen paine. Verenpaineen mittayksikkö on elohopeamillimetri (mmHg).
Kohonneella verenpaineella tarkoitetaan verenkiertojärjestelmässä vallitsevia haitallisen korkeita paineolosuhteita. Kohonnut verenpaine kuormittaa sydäntä ja vahingoittaa valtimoiden seinämiä lisäten näin mm. sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen vaaraa. Normaali systolinen ja diastolinen verenpaine on alle 140/90 mmHg, tyydyttävä < 130/90 mmHg, mutta tavoiteltavana verenpainetasona aikuisilla pidetään enintään 120/80 mmHg.
Kohonnut verenpaine on yksi kolmesta tärkeimmästä sepelvaltimotaudin riskitekijästä. Muut ovat korkea kolesteroli ja tupakointi. Kohonnut verenpaine on todennäköisesti myös tärkein aivohalvausten vaaratekijä. Selvästi kohonneeseen verenpaineeseen liittyy lisäksi sydämen vajaatoiminnan ja munuaisten vajaatoiminnan riski.
Kohonnut verenpaine on usein oireeton. Oireita aiheuttavat ne sairaudet, joita kohonnut verenpaine voi aiheuttaa.
Kohonneelle verenpaineelle altistavia tekijöitä ovat:
- runsas ruokasuolan käyttö
- liikapaino, etenkin keskivartalolihavuus
- alkoholin liikakäyttö
- runsas rasvojen käyttö
- lakritsituotteiden runsas käyttö
- e-pillereiden käyttö
- stressi
- lähisukulaisilla esiintyvät sydän- ja verisuonisairaudet
- tupakointi
- vähäinen liikunta
- diabetes
- sokeriaineenvaihdunnan häiriöt
Kohonneen verenpaineen hoidossa pyritään aina verenpainetta alentaviin elintapojen muutoksiin. Hoitoratkaisuissa otetaan lisäksi huomioon potilaan muut sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, muut sairaudet sekä mahdollisesti kohonneen verenpaineen aiheuttamat elinvauriot.
Terveellinen ravinto, tupakoinnin lopettaminen, runsaan alkoholinkäytön vähentäminen, painon hallinta ja riittävä päivittäinen liikunta ovat oleellinen osa myös kohonneen verenpaineen lääkehoitoa, sillä ne tehostavat lääkehoidon toteutumista. Dyslipidemioiden Käypä hoito -suosituksen mukaan jo 5-10 % painon pudotuksella on terveydellistä merkitystä.
Elintapamuutosten tavoitteena on alentaa verenpainetta ja vaikuttaa edullisesti muihin sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin ja siten pienentää sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisvaaraa. Pääosin ruokavaliomuutosten takia 35-64-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten ikävakioitu sepelvaltimo- ja aivohalvauskuolleisuus ovat 20 vuodessa pienentyneet noin 60 %.
Sepelvaltimotauti
Sepelvaltimotaudissa sydänlihakseen verta tuovat sepelvaltimot ovat ahtautuneet. Sen aiheuttaa useimmiten sepelvaltimoita ahtauttava verisuonten kalkkeutuminen eli ateroskleroosi. Taudin tavallisimmat ilmenemismuodot ovat rasitusrintakipu eli angina pectoris, sydäninfarkti, rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta.
Sepelvaltimotautia sairastaa noin 300 000 ihmistä ja heistä oli vuonna 2000 työkyvyttömyyseläkkeellä 11 920.
Elämäntavoilla ja niihin liittyvillä vaaratekijöillä on keskeinen osuus sepelvaltimotaudin kehittymisessä.
Vaikka sepelvaltimotaudin riskitekijöitä tunnetaan suuri joukko, kolme ylivoimaisesti tärkeintä ovat korkea kolesteroli, tupakointi ja kohonnut verenpaine. Muita sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat mm. seuraavat:
- ikä
- miessukupuoli
- lihavuus
- pieni hyvän kolesterolin (HDL) määrä
- sokeritauti
- epäterveellisiä rasvoja sisältävä ruokavalio
- runsas alkoholin käyttö
- liikunnan vähäisyys sekä
- suvussa esiintyvä sepelvaltimotauti.
Elintapoihin liittyviä vaaratekijöitä vähentämällä voidaan hidastaa sepelvaltimotaudin taustalla olevan ateroskleroosin pahenemista.
Angina pectoris
Angina pectoris tarkoittaa sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuvaa rintakipua. Kipu ilmenee useimmiten ruumiillisen tai henkisen rasituksen yhteydessä, jolloin sydänlihas tarvitsee happea tavallista enemmän, mutta ei saa sitä riittävästi.
Angina pectoris -kipu on yksilöllistä, mutta yleensä se tuntuu puristavana tai vannemaisena kiputuntemuksena rintalastan takana ja voi säteillä etenkin käsivarsiin, hartioihin ja kaulalle.
Kipu menee yleensä ohi rasituksen loputtua tai nitrolla.
Sydäninfarkti
Sydäninfarktissa sepelvaltimoon muodostuneen ateroomanystyn repeämiskohtaan syntyvä verihyytymä tai valtimon äkillinen supistuminen estää verenkierron tukkeutuneen suonen alueelle. Osa sydänlihasta jää kokonaan ilman happea ja vaurioituu. Vaurio etenee vähitellen muutaman tunnin kuluessa läpi sydänlihaksen ja hapenpuutteen jatkuessa lihas menee kuolioon.
Sydäninfarktille altistavia tekijöitä:
- Sepelvaltimotauti
- Angina pectoris
- Sydämen vajaatoiminta
- Diabetes
- Kohonnut verenpaine
- Tupakointi
Äkillisen sydäninfarktin tyypillisimmät oireet ovat:
- voimakas rintakipu
- pahoinvointi ja
- kylmä hiki
- hengenahdistus ja voimakas väsymyksen tunne etenkin naisilla
Kipu tuntuu yleensä laaja-alaisesti painavana tai puristavana rintakehän keskiosissa. Se säteilee tavallisesti molempiin tai ainakin vasempaan käsivarteen, usein myös kaulalle ja jopa leukaperiin asti, vatsalle tai selkään lapaluiden väliin ja siihen liittyy usein hengenahdistusta, hikoilua ja pelon tunnetta.
Sydämen rytmihäiriöt
Sydämen rytmihäiriöt ovat luonteeltaan erilaisia ja eri syistä johtuvia. Niiden hoidossa käytetään useita eri mekanismilla vaikuttavia lääkkeitä. Rytmihäiriöt pyritään hoitamaan niiden perussyyn mukaan, mikäli syyn selvittäminen on mahdollista.
Monet rytmihäiriöistä ovat vaarattomia, eikä niiden hoitamiseksi tarvita lääkitystä, elleivät ne aiheuta potilaalle liiaksi oireita.
Sydämen vajaatoiminta
Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa sydänlihas on rasittunut eikä jaksa pumpata riittävästi verta. Tällöin verta kertyy keuhkoihin ja mahdollisesti myös muualle elimistöön.
Vajaatoiminnan oireita ovat väsymys, hengenahdistus ja turvotukset. Taudin edetessä hengenahdistusta ilmaantuu jo levossa.
Tavallisin syy sydämen vajaatoimintaan on sydämen pumpputoiminnan huononeminen, jonka on aiheuttanut infarktiin liittyvä sydänlihaksen vaurio. Lievässä muodossaan se parantuu usein kokonaan. Vajaatoiminta voi liittyä myös verenpainetautiin, rytmihäiriöihin, sydänlihaksen muihin sairauksiin tai sydämen läppäjärjestelmän vaurioihin.
Sydämen vajaatoiminnan syitä
- Sepelvaltimotauti
- Krooninen verenpainetauti
- Läppäviat
- Synnynnäiset sydänviat
- Sydänlihastulehdus
- Sydänlihaksen rappeuma
- Alkoholin aiheuttama sydänlihaksen rappeuma
- Sydänlihaksen aineenvaihduntasairaudet
- Kroonisten keuhkosairauksien aiheuttama kuormitus
- Sydänlihaksen jäykkyyteen johtavat sairaudet
Sepelvaltimotaudin hoito
Sepelvaltimotaudin hoito riippuu taudin ilmenemismuodosta. Vähäoireista sepelvaltimotautia hoidetaan ensisijaisesti lääkityksellä. Jos lääkehoito ei riitä pitämään oireita kurissa, harkitaan sepelvaltimoiden varjoainekuvausta pallolaajennus- tai ohitusleikkaustarpeen arvioimiseksi.
Pysyvät elintapamuutokset ovat onnistuneen hoidon perusta. Sepelvaltimotautipotilaan ravinnon tulisi olla vähärasvaista ja runsaasti kuitua sisältävää. Liikunta on hyväksi ja se voi olla reipastakin, mutta liiallinen rehkiminen ei ole hyväksi. Ylipainoa tulisi välttää.
Tupakointia tulisi ehdottomasti välttää tai ainakin sitä tulisi pyrkiä vähentämään. Tupakoinnin lopettaminen alentaa aikaa myöten sydäninfarktin riskiä noin 65 prosentilla.
Pienistä alkoholimääristä on havaittu olevan vähäisessä määrin jopa etua sairauden kannalta, mutta selvästi tätä suuremmat alkoholimäärät ovat taas haitallisia terveydelle yleensä. Pienet alkoholimäärät pienentävät verihiutaleiden taipumusta muodostaa hyytymä. Pieni alkoholimäärä on yksi tai korkeintaan kaksi alkoholiannosta päivässä.
Aivoverenkiertohäiriöt
Aivoverenkiertohäiriöt ovat suomalaisen terveydenhuollon suurimpia ongelmia. Sairaalahoidon ohella kustannuksia aiheuttavat mm. sairauslomista, työkyvyttömyydestä ja ennenaikaisesta kuolemasta johtuvat työmenetykset.
Kuolleisuus aivoverenkiertohäiriöihin on pienentynyt Suomessa puoleen 20 viime vuoden aikana. Yli puolet tästä myönteisestä kehityksestä selittää väestön alentunut verenpainetaso, ja miehillä veren kolesterolipitoisuuden pieneneminen ja tupakoinnin väheneminen. Naisilla puolestaan tupakoinnin yleistymisen katsotaan lisänneen sairastumisriskiä.
Suomessa sairastuu vuosittain 14 000 henkilöä aivoverenkiertohäiriöihin ja heistä 2 000 on alle 45-vuotiaita. Aivoverenkiertohäiriöiden vakavuutta kuvastaa korkea kuolleisuus ja itsenäisen selviytymisen vaikeus: aivoverenkiertohäiriöpotilaista 60 % on elossa vuoden kuluttua sairastumisesta, mutta heistä ainoastaan joka toinen selviytyy itsenäisesti jokapäiväisessä elämässä.
Aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijät ovat osin samat kuin sepelvaltimotaudissa. Tärkeimmät ovat verenpainetauti, korkea kolesteroli, lihavuus, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö.
Aivoverenkiertohäiriöitä ovat aivoinfarkti, aivoverenvuoto ja ns. subaraknoidaalivuoto. Aivoinfarkti on aivoissa tapahtuva veritulppa, joka johtaa usein aivohalvaukseen. Aivohalvaus liittyy verta aivoihin kuljettavien valtimoiden ahtautumiseen ja verihyytymään, joka tukkii jonkin näistä valtimoista.
Aivoverenvuoto tapahtuu yleensä ns. lukinkalvon alaisessa valtimossa, jonka seinämässä oleva pullistuma repeää. Milloin ja miksi pullistuma syntyy seinämään, ei tarkkaan tiedetä. Sairauden tärkeimmät tunnetut riskitekijät ovat tupakointi ja verenpainetauti. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen aivoinfarktin sairastumisen vaara pienenee jo muutamassa vuodessa ja saavuttaa viidessä vuodessa tupakoimattomien riskitason.
Liikunnan puute on osoittautunut itsenäiseksi aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijäksi. Tehokkaaksi on osoittautunut nuoruudessa aloitettu ja keski-ikään jatkunut liikunta.
Aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyn kannalta on merkittävää kiinnittää huomiota omiin elintapoihin. Riskitekijöistä on paljon tietoa ja jokainen joutuu tekemään valintansa oman elämänsä kannalta itse.
Lähteet:
Koskenvuo K (toim). Sairauksien ehkäisy. 2. uudistettu painos. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2003.
Suomen verenpaineyhdistys ry. Kohonnut verenpaine. Käypä hoito 14.01.2002.
Nikkilä M. Verenpainetaudin vaaratekijät. 28.08.2000. Yleislääkärin käsikirja.
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Sisätautilääkäreiden yhdistys. Dyslipidemioiden Käypä hoito -suositus. Tiedote 13.8.2004.
Koskenvuo M. Kansantaudit. Esiintyminen, riskitekijät ja tutkimusmenetelmät.
Kansanterveyslaitos. Terveys 2000. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. Helsinki 2002.
|
