|
Keuhkoahtaumatauti (COPD)
Keuhkoahtaumataudin yleisesti käytetty lyhenne COPD tulee englanninkielisistä sanoista Chronic obstructive pulmonary disease. Keuhkoahtaumatautiin liittyy kolme eri tilaa: krooninen keuhkoputkitulehdus, keuhkolaajentuma (emfyseema) sekä etenevä pienten ilmateiden ahtauma.
COPD:n on ennakoitu aiheuttavan maailmassa vuoteen 2020 mennessä kuusi miljoonaa kuolemantapausta vuodessa ja tulevan kolmanneksi yleisemmäksi kuolinsyyksi. Keuhkoahtaumataudin yleisyys vaihtelee Euroopassa 4-10 prosenttiin aikuisväestöstä. Naisten tupakoinnin lisääntymisen ja väestön ikärakenteen vanhenemisen vuoksi kuolleisuuden on ennustettu yleistyvän myös Euroopassa.
Kuolleisuus vaihtelee suuresti eri maanosien välillä. Suomessa keuhkoahtaumatautiin arvioidaan kuolevan vuosittain 750-1000 henkilöä. Miesten osuus kuolleista on lähes viisinkertainen naisiin osuuteen verrattuna.
Suomessa on arvioitu olevan 400 000 kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavaa henkilöä. Heistä vähintään 175 000 sairastaa oireista keuhkoahtaumatautia. Piilevää keuhkoahtaumatautia sairastavien määrä saattaa olla jopa kaksinkertainen oireisiin verrattuna.
Kroonisen keuhkoputkitulehduksen ja keuhkoahtaumataudin vuoksi tehdään vuosittain noin miljoona avohoitokäyntiä. Kroonisen keuhkoputkitulehduksen ja keuhkoahtaumataudin kokonaishoitokustannuksiksi on arvioitu noin 850 miljoonaa euroa vuodessa. Keuhkoahtaumataudin elinikäisiksi hoitokustannuksiksi on laskettu 27 000 euroa potilasta kohden.
Keuhkoahtaumatauti etenee tavallisesti hitaasti ja huomaamatta. Keuhkoahtaumatauti tarkoittaa pääosin palautumatonta hengitysteiden ahtaumaa ja hidastunutta uloshengitysvirtausta. Ilmavirtauksen alenema aiheutuu eriasteisesta hengitysteiden ahtaumasta ja keuhkolaajentumasta.
Kroonisessa keuhkoputkitulehduksessa limaa nousee jatkuvasti keuhkoista. Keuhkoputkien pinnan solujen vaurion seurauksena värekarvalliset solut korvautuvat limaa erittävillä pikarisoluilla tai vaurion jatkuessa pitkään levyepiteelisoluilla. Samalla epiteelin alaiseen limakalvoon tulee tulehdussoluja, limarauhaset suurenevat ja lisääntyvät, jolloin liman määrä lisääntyy.
Keuhkolaajentumassa keuhkorakkulat tuhoutuvat, elastinen kimmoisuus häviää ja happea kuljettava hiussuoniverkko vähenee. Keuhkolaajentuman laajuus ja vaikeusaste on tärkein keuhkoahtaumataudin kulkuun ja ennusteeseen vaikuttava tekijä.
COPD:n esiintyvyys ja siitä johtuvat terveydenhuollon kustannukset heijastavat tupakointitapoja 20 vuoden viiveellä. Jos tupakointi vähenee huomattavasti, COPD:n kansanterveydellinen merkitys vähenee.
Riskitekijät
Tupakointi on tärkein keuhkoahtaumataudin syytekijä. Tupakointi hidastaa lapsilla keuhkotoiminnan normaalia kehitystä ja nopeuttaa sen heikkenemistä aikuisilla. Tupakoivista joka toisella on keuhkoputkitulehduksen oireita ja vähintään joka viides sairastuu keuhkoahtaumatautiin.
Työolosuhteet vaikuttavat kroonisen keuhkoputkitulehduksen esiintyvyyteen. Merkittäviä altisteita ovat kvartsi, asbesti, puupöly, viljapöly, rikkidioksidi ja fluoridit.
Ilmansaasteiden ja kylmyyden tiedetään pahentavan kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkoahtaumataudin oireita. Kylmässä ja kuivassa ilmassa erilaiset ärsykkeet saattavat aiheuttaa jo pieninä pitoisuuksina haittoja keuhkoputkiin.
Sisäilman saasteista teollistuneissa maissa tärkein keuhkoahtaumataudin riskitekijä on ympäristön tupakansavu. Myös alhaisen sosiaaliluokan on todettu olevan riskitekijä, koska tupakoinnin haitat, työperäiset altisteet ja asuinilman epäpuhtaudet kasautuvat alemman sosiaaliluokan henkilöille. Köyhyyden vaikutus ravitsemukseen saattaa myötävaikuttaa lasten infektioherkkyyteen ja keuhkojen kehitykseen.
Keuhkoahtaumataudin hoito
Keuhkoahtaumatauti todetaan lähes aina liian myöhään. Vaikka keuhkojen muutokset ovat pääosin peruuttamattomia, hoidolla pystytään lievittämään sairauden oireita. Koska tupakointi on tärkein keuhkoahtaumataudin aiheuttaja, tupakoinnin lopettaminen on ensisijainen hoitokeino. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkojen toiminta heikkenee samaa vauhtia kuin muutenkin iän myötä.
Jos tupakointi lopetetaan oireettomassa vaiheessa, tulehdusreaktio häviää tai vähenee. Vaikeassa oireisessa vaiheessa tupakoinnin lopetus ei enää korjaa
merkittävästi rakenteellisia vaurioita, mutta tupakoinnin lopettaminen hidastaa keuhkojen toiminnan heikkenemistä ja oireet vähenevät.
Hyvä fyysinen kunto on tärkeää keuhkoahtaumatautia sairastavalle. Liikunta parantaa hengityslihasten voimaa ja kestävyyttä, edistää liman poistumista keuhkoista. Usein myös vastustuskyky infektioita vastaan lisääntyy.
Lääkehoitona käytetään keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä. Hengitettävistä kortisonilääkkeitä ei yleensä ole apua, mutta jo potilaalla on samanaikaisesti astma, niistä voi olla hyötyä. Pahenemisvaiheessa käytetään antibiootteja ja limaa irrottavia lääkkeitä.
Astma
Astma on yleisimpiä kansantautejamme. Lasten pitkäaikaissairauksista astma on yleisin, ja myös muissa ikäryhmissä astma on yleistynyt. Vuonna 2002 lääkärin toteamaa astmaa ilmoitti sairastavansa 25-64-vuotiaista miehistä 7 % ja naisista 9 %. Astmalääkkeitä,
joko sumutinta, inhalaatiojauhetta tai tabletteja, ilmoitti käyttävänsä 5 % 25-64-vuotiaista tutkituista miehistä ja 8 % naisista.
Esiintyvyysluku vaihtelee tutkimusmenetelmästä, aineistosta ja astman määritystavasta riippuen. Astman diagnoosi onkin epätarkka, sillä osalla väestöstä on ajoittain astman kaltaisia oireita ilman todettavaa häiriötä keuhkojen toimintakokeissa, kuten pitkittynyttä yskää ja lieviä hengitysvaikeuksia. Tällaiset oireet ilmaantuvat esimerkiksi rasituksen, hengitystieinfektioiden tai allergeeneille altistumisen yhteydessä ja menevät useimmiten nopeasti ohi.
Astma ja allergiat ovat lisääntyneet voimakkaasti myös muissa kehittyneissä maissa. Jo sairastuneen henkilön oireita pahentavia tekijöitä ja niiden hoitamista on tutkittu jo pitkään ja menestyksekkäästi. Sen sijaan syyt siihen, miksi tietty henkilö sairastuu astmaan tai muuhun allergiseen tautiin, ei täysin tiedetä.
Oireet
Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien ahtautuminen ja limaneritys. Limakalvojen tulehdus on puolustusreaktio mitä moninaisimpiin hengitysteiden ärsykkeisiin, ja jollei tulehdus rauhoitu, keuhkoputket alkavat joillakin ihmisillä reagoida astmaattisesti.
Tulehtunut ja turvonnut limakalvo on herkkä erilaisille ärsykkeille, kuten pölyille, kylmälle ilmalle, rasitukselle, tupakansavulle ja voimakkaille tuoksuille. Ärsykkeet pahentavat tulehdusta ja ahtauttavat keuhkoputkia entisestään.
Astma alkaa tavallisesti allergiaa aiheuttavalle aineelle altistumisen tai pitkittyneen hengitystieinfektion jälkeen. Usein kyseessä on monen tekijän yhteisvaikutus.
Sairauden alkuvaiheen oireet, limaneritys ja yskä, saavat seurakseen hengityksen vinkunaa ja hengenahdistusta.
Suurella osalla astmaa sairastavista on luontainen yliherkkyys, atopia, joka on vahvasti perinnöllinen. Atopiaan liittyy paitsi astmaa myös allergista nuhaa ja atooppista ihottumaa.
Astmalle tyypillisen keuhkoputkien supistumisalttiuden taustalla on myös muita perinnöllisiä tekijöitä. Herkistymistä säätelevät lisäksi ympäristöön liittyvät tekijät, ja allergisen sairauden puhkeamista edeltää altistuminen allergeeneille.
Useimmat astmaa sairastavat lapset ovat allergisia jollekin aineelle, aikuisista noin puolet. Tällöin puhutaan ulkosyntyisestä astmasta. Aikuisilla on yleisempää niin sanottu sisäsyntyinen astma, jossa allergiaa ei ole taustalla. Sisäsyntyisen astman syitä ei tiedetä, mutta ilmeisesti virukset voivat laukaista kroonisen limakalvotulehduksen astmaan taipuvaisilla.
Astman kulku on luonnostaan vaihteleva. Oireita voi olla lyhyen aikaa kerran elämässä, tauti voi palata pitkien oireettomien ajanjaksojen jälkeen tai kroonistua nopeasti. Tiedot astman paranemisesta joko luonnollisesti tai hoidon ansiosta ovat puutteelliset.
Riskitekijät ja ehkäisy
Astmaan sairastumisen ja taudin pahenemisen riskiä voidaan pienentää vaikuttamalla
yksilön terveyskäyttäytymiseen, vähentämällä ja ehkäisemällä ympäristöstä johtuvaa altistumista ja parantamalla taudin varhaista havaitsemista ja alkuvaiheen hoitoa.
Tupakointi ja ympäristön tupakansavulle altistuminen ovat tärkeitä herkistymiseen ja sairastavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tupakointi myös nopeuttaa astman aiheuttamia korjaantumattomia muutoksia hengitysteihin.
Atooppista ihottomaa ja ruoka-allergiaa sairastavien pikkulasten riskiä sairastua hengitystieallergiaan voi vähentää rintaruokinnalla. Atopian kannalta suositellaankin nykyisin 3 kuukauden yksinomaista imetystä.
Allergisilla henkilöillä oireita aiheuttavat monet hengitettävät pölyt, kuten siitepölyt, eläinpölyt, pölypunkkipöly, homepölyt ja muut hengitysilman epäpuhtaudet. Hengitystieinfektiot, nuhakuumeet ja influenssa ovat vaaraksi niin allergisille kuin ei-allergisille astmapotilaille. Liikunta ja yleiskunnosta huolehtiminen vähentävät sairastumisriskiä, astmakohtauksia ja niiden vaikeutta.
Potilaan hoito
Astmapotilaan hoidon tavoitteena taudin alkuvaiheessa on oireettomuus ja tervehtyminen. Krooninen vuosia kestänyt astma tulee harvoin oireettomaksi. Astman ohella on usein hoidettava myös allergista nuhaa. Nuhan hyvä hoito voi lievittää myös astmaa.
Syynmukainen hoito puuttuu oireita aiheuttavaan allergeeni- ja infektioaltistukseen kotona ja mahdollisuuksien mukaan työpaikalla, koulussa, päiväkodissa ja julkisissa tiloissa. Potilas voi tulla oireettomaksi tehokkaasti toteutetun allergiasaneerauksen avulla.
Hengitettäviin allergeeneihin annettava siedätyshoito parantaa potilaan sietokykyä allergiaa aiheuttavalle aineelle ja saattaa vähentää astman oireita. Hoito sopii lievää astmaa sairastaville, jotka ovat voimakkaasti yliherkkiä siitepölylle - joskus myös pölypunkille ja eläinpölylle.
Fysioterapiassa keskitytään liikuntaneuvontaan, sopivan liikuntamuodon löytämiseen sekä rentoutus- ja hengitysharjoituksiin. Säännöllisen liikunnan avulla fyysinen suorituskyky pysyy hyvänä ja rasitusastma saattaa lieventyä.
Nykyaikaisen astmahoidon perustan muodostaa lääkehoito, minkä avulla oireet poistuvat usein kokonaan.
Oikein ajoitettu kuntoutus on osa astmapotilaan kokonaishoitoa.
Tuberkuloosi
Aikaisemmin tuberkuloosiin kuoli Suomessa vuosittain tuhansia ihmisiä. Noin 50 vuotta sitten tuberkuloosi oli yleinen myös nuorilla. Tuberkuloosin ilmaantuvuuden pieneneminen oli Suomessa teollisuusmaiden nopeimpia 1960-luvulta 1990-luvun alkuun. Tuberkuloosi on nykyään pääosin vanhojen ihmisten sairaus.
Kasvava muuttoliike ja pakolaisuus ja HIV-tartuntojen leviäminen ovat lisänneet tuberkuloosin sairastumisriskiä. Erityisen suuren riskin maita ovat kehitysmaat. Maailmanlaajuisesti tuberkuloosiin sairastuu vuosittain noin 8 miljoonaa ihmistä ja kuolee 3 miljoonaa. Suomessa tuberkuloosiin sairastuu vain noin 500 henkilöä.
Tuberkuloosi on tuberkuloosibakteerin aiheuttama tarttuva tauti. Sitä levittävät ne sairaat, joiden ysköksissä on runsaasti keuhkojen tautipesäkkeistä tulevia bakteereja. Käytännössä tuberkuloosia levittävät vain keuhkotuberkuloosia sairastavat. Muualla kuin keuhkoissa oleva tuberkuloosi ei yleensä tartu eikä tauti leviä esimerkiksi esineiden välityksellä.
Bakteerit leviävät yskimisen tai aivastamisen yhteydessä. Keuhkoihin muodostuu pieni tulehduspesäke, josta tuberkuloosibakteerit voivat levitä veren tai imunesteen välityksellä myös muualle. Siksi tuberkuloosia voi esiintyä missä elimessä tahansa. Tavallisesti kuitenkin elimistön puolustus voittaa tartunnan, pesäke paranee ja sen paikalle keuhkoihin jää pieni kalkkiarpi.
Tuberkuloosi voidaan useimmiten hoitaa tehokkaasti lääkehoidolla.
Lähteet:
Hengitysliitto. Läähätän ja läkähdyn. Tietoa keuhkoahtaumataudista. Esite 2002.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkoahtaumatauti. Valtakunnallinen ehkäisy- ja hoito-ohjelma 1998-2007.
Julkaisuja 1998:4.
Koskenvuo K, Vertio H. Sairauksien ehkäisy. 1. painos 1998. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1998.
Koskenvuo M. Kansantaudit. Esiintyminen, riskitekijät ja tutkimusmenetelmät.
European Respiratory Society, European Lung Foundation. European Lung White Book. 2003.
Astmaohjelma 1994-2004. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 1994:16.
Astmaohjelma 1994-2004. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 1998:21.
Tiina Laatikainen, Heli Tapanainen, Georg Alfthan, Irma Salminen, Jouko Sundvall, Jaana Leiviskä, Kennet Harald, Pekka Jousilahti, Veikko Salomaa, Erkki Vartiainen FINRISKI 2002. Tutkimus kroonisten kansantautien riskitekijöistä, niihin liittyvistä elintavoista, oireista, psykososiaalisista tekijöistä ja terveyspalvelujen käytöstä. Tutkimuksen toteutus ja tulokset 1. Perusraportti.
|
