Toimivalta

Euroopan unioni on muotoutunut perussopimusten sarjan kautta. Sarjan viimeisin, Lissabonin sopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2007 ja astui voimaan joulukuussa 2009, kun kaikki 27 jäsenvaltiota olivat ratifioineet sen.

Lissabonin sopimus uudistaa EU:n toimielimiä, selkeyttää toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden kesken ja tehostaa päätöksentekojärjestelmää. Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta (2000) tulee unionin toimielimiä ja jäsenvaltioiden viranomaisia sitova. Perusoikeuskirjaan on kirjattu kansalaisten oikeudet velvollisuudet.

EU:n toimivalta perustuu jäsenvaltioiden sille antamaan toimivaltaan. Unionilla ei ole valtaa luoda itselleen uusia toimivaltuuksia. Unionin toimivalta vaihtelee toimialoittain.

• Tietyillä aloilla unionilla on yksinomainen toimivalta, joka syrjäyttää jäsenvaltioiden päätös- ja lainsäädäntövallan. - Esim: sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämät kilpailusäännöt, unionin yhteinen kauppapolitiikka.
• Jaettua toimivaltaa unioni käyttää yhdessä jäsenmaiden kanssa. Jaetun toimivallan alalla jäsenmaat voivat säätää lakeja, ellei unioni ole kyseisessä asiassa käyttänyt omaa toimivaltaansa. Jäsenmaiden lainsäädäntö ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa unionin tavoitteiden kanssa. - Esim: sisämarkkinat, maatalous, ympäristö, kuluttajansuoja.
• Kolmannessa toimivaltatyypissä ensisijainen toimivalta on jäsenvaltioilla ja unionin rooli on rajattu jäsenvaltioiden toimintaa täydentäviin tai koordinoiviin tukitoimiin. Näillä aloilla unioni ei voi syrjäyttää jäsenvaltioiden toimivaltaa eikä yhdenmukaistaa jäsenmaiden lainsäädäntöä. - Esim: teollisuus, kulttuuri, koulutus.

Lissabonin sopimuksessa on pyritty ilmaisemaan aiempaa selkeämmin, millaista toimivaltaa unioni voi käyttää.

Aiemmissa sopimuksissa unionin rooli kansanterveyteen liittyvissä kysymyksissä oli määritelty jäsenvaltioiden toimintaa tukevaksi ja täydentäväksi. Myös Lissabonin sopimus määrittelee unionin tehtäväksi jäsenvaltioiden tukemisen terveyden suojelun ja parantamisen alueella. Se antaa unionille myös jaettua toimivaltaa tietyissä terveyden turvaamiseen liittyvissä aiheissa. Unioni voi antaa säännöksiä, jotka koskevat esim. elin- ja verensiirtojen tai lääkkeiden ja hoitovälineiden turvallisuutta tai kasvi- ja eläintautien torjuntaa.

Lissabonin strategian yhteydessä käyttöön otettua avointa koordinaatiomenetelmää käytetään aiheissa, joissa unionilla ei ole jäsenvaltioiden toimintatapoja yhtenäistävää toimivaltaa.  Avoimella koordinaatiolla pyritään EU:n taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden varmistamiseen. Avoimen koordinaation menetelmässä määritellään jäsenmaille aikataulut yhteisesti sovittujen strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Avoimeen koordinaatioon sisältyy myös jäsenvaltioiden toimien seuranta ja arviointi. Avointa koordinaatiota sovelletaan tällä hetkellä talous- ja työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa.

Eurooppatiedotus: perustamissopimukset unionin toiminnan pohjana.
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/public/default.aspx?nodeid=37770&contentlan=1&culture=fi-FI

Lissabonin sopimus
http://europa.eu/lisbon_treaty/index_fi.htm 

Eurooppatiedotus.Lissabonin sopimus tulee voimaan 1.12.2009. Tiedote26.11.2009.

Euroopan unionin portaali
http://europa.eu/index_fi.htm 

Euroopan unionin perusoikeuskirja 2000.
http://www.europarl.europa.eu/charter/default_fi.htm

Päivitetty 24.6.2010.