|
EU:n perussopimuksista ja niihin liittyvistä sopimuksista koostuu unionin primaarioikeus, joka määrittelee unionin tehtävät, sen toimielimet ja niiden toimivallat. Unionin toimielinten - komission, parlamentin ja neuvoston - toimivaltansa puitteissa antamat säännökset muodostavat unionin sekundaarioikeuden.
EU:n lainsäätämisjärjestyksessä komissiolla on yksinoikeus tehdä säädösaloitteita. Säädösten käsittelyyn ja hyväksymiseen osallistuvat jäsenmaiden hallitusten edustajista koostuva neuvosto ja Euroopan parlamentti tasavertaisina lainsäätäjinä. Parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettely otettiin Maastrichtin sopimuksella (1992) käyttöön tietyissä aiheissa. Lissabonin sopimus laajentaa sen käyttöaluetta. Menettelystä käytetty nimitys muuttuu tavanomaiseksi lainsäätämisjärjestykseksi. Muutos vahvistaa parlamentin asemaa unionin toisena lainsäätäjänä.
Lainsäätämisen käynnistää säädösehdotus, jonka komissio antaa parlamentille ja neuvostolle:
a) Mikäli parlamentti ei esitä muutoksia tai neuvosto hyväksyy parlamentin muutosehdotukset, voi neuvosto vahvistaa säädöksen ensimmäisellä käsittelykierroksella.
b) Mikäli neuvosto ei hyväksy parlamentin muutosehdotuksia, se muotoilee toista käsittelyä varten yhteisen kannan, joka toimitetaan parlamentille. Parlamentti voi hyväksyä neuvoston kannan, hylätä sen ehdottomalla enemmistöllä tai ehdottaa siihen muutoksia. Neuvosto voi hyväksyä muutokset useimmin määräenemmistöllä.
c) Mikäli neuvosto ei hyväksy parlamentin muutosehdotuksia, käynnistyy sovittelumenettely, jota varten muodostetaan sovittelukomitea. Jos molempia osapuolia tyydyttävää muotoilua ei löydy, säädösehdotus hylätään.
Tavanomaisesta poikkeavaa lainsäätämisjärjestystä käytetään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaltaisilla alueilla, joiden päätöksenteko ei ole varsinaista lainsäädäntöä, ja eräissä aiheissa, jotka ovat jäsenvaltioille poliittisesti herkkiä.
Nykyisessä menettelyssä määräenemmistö neuvostossa perustuu jäsenvaltioiden väkilukujen pohjalta painotettuihin äänimääriin. Lissabonin sopimus toi käyttöön kaksoisenemmistön, jossa määräenemmistö saavutetaan, kun päätöstä tukee 55 % jäsenmaista ja 65 % unionin yhteenlasketusta väestöstä. Lisäksi vähintään viidentoista maan on tuettava päätöstä. Neljän maan määrävähemmistö voi estää päätöksen.
Neuvoston yksimielistä päätöstä edellytetään esimerkiksi välilliseen verotukseen liittyvissä asioissa. Yksimielisyysedellytystä voidaan soveltaa myös esim. sosiaali-, koulutus- ja terveyspalveluiden kauppaa koskeviin kysymyksiin.
Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät eurooppaoikeuden säädökset ovat:
-Eurooppalaki - vastaa nykyistä asetusta (regulation)
Sitoo sellaisenaan, astuu samanaikaisesti voimaan ja sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Kansallinen lainsäädäntö ei saa olla asetuksen/eurooppalain kanssa ristiriidassa.
-Eurooppapuitelaki - vastaa nykyistä direktiiviä (directive)
Säädöksessä annetaan tavoitteet ja määräaika, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on muutettava kansallinen lainsäädäntönsä direktiivin/eurooppapuitelain mukaiseksi. Direktiivit ovat tärkein instrumentti, jolla unioni yhdenmukaistaa eli harmonisoi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä unionin toiminnan kannalta keskeisillä alueilla.
Muut eurooppaoikeuden sitovat säädökset ovat:
Eurooppa-asetus
Yleisesti sovellettava säädös, jolla pannaan täytäntöön lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä säädöksiä. Komissio voi antaa asetuksia itsenäisesti EU-lainsäädännön toimeenpanemiseksi tai käyttäessään parlamentin ja neuvoston sille siirtämää, laajempien lainsäädäntöhankkeiden yksityiskohtia koskevaa lainsäädäntövaltaa.
-Eurooppapäätös
Päätökset yleensä täydentävät lainsäädäntöä yksittäistapauksissa ja velvoittavat niitä joille se on osoitettu. Päätöksiä voidaan osoittaa jäsenvaltioiden hallituksille tai yrityksille, järjestöille tai kansalaisille. Päätös voi olla myös yleisesti sitova.
Lisäksi EU:n toimielimet voivat antaa suosituksia ja lausuntoja, jotka eivät kuitenkaan ole sitovia. Suositukset ja lausunnot, samoin kuin neuvoston ja parlamentin päätelmät (conclusions) muodostavat EU:n "pehmeän" lainsäädännön (soft law) jonka velvoittavuus on lähinnä periaatteellista ja poliittista. Vrt. varsinainen "kova" lainsäädäntö (hard law) on juridisesti velvoittavaa ja voidaan varmistaa sanktioin.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin valvoo perussopimusten tulkinnan ja soveltamisen lainmukaisuutta ja käsittelee eurooppaoikeutta koskevia kiistoja.
Kiistojen osapuolina voivat olla EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat pyytää tuomioistuimelta ennakkoratkaisuja. Tuomioistuimen ratkaisut ohjaavat jäsenvaltioita noudattamaan eurooppaoikeutta yhdenmukaisesti.
Tuomioistuimen tulkinnat ovat myös olennainen osa unionin oikeusjärjestelmän kehitystä. Tuomioistuin tarkastelee muun muassa säädösten oikeusperustaa sekä toissijaisuus- että suhteellisuusperiaatteen toteutumista. Oikeusperustan muodostaa unionin primaarioikeus, joka määrittää unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltasuhteet sekä lainsäädäntövallan käyttäjät, alueet ja käyttötavat. Mikäli säädöksen oikeusperusta on virheellinen, tuomioistuin voi kumota säädöksen.
Toissijaisuusperiaate (subsidiarity) eli läheisyysperiaate tarkoittaa, että päätökset on tehtävä oikealla tasolla ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Unionin toiminnassa periaatetta noudatetaan jaetun toimivallan alueella, jossa unionin tulee toimia vain siinä tapauksessa, että tavoitteet ovat saavutettavissa paremmin unionin tasolla kuin kansallisesti tai paikallisesti.
Suhteellisuusperiaate (proportionality) tarkoittaa, että toimenpiteet tulee suhteuttaa tavoiteltavaan päämäärään. Toimenpide mahdollisine haittavaikutuksineen ei saa olla radikaalimpi kuin on välttämätöntä päämäärän saavuttamiseksi.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin koostuu 27:stä jäsenvaltioiden nimittämästä tuomarista. Tuomioistuinta avustaa kahdeksan julkisasiamiestä, jotka tutkivat oikeustapauksia ja laativat ratkaisuehdotuksia tuomioistuinta varten. Julkisasiamiesten ratkaisuehdotukset eivät kuitenkaan sido tuomioistuinta.
Lähteet:
Avain EU-käsitteisiin. Eurooppa-tiedotus 2007.
http://www.eurooppatiedotus.fi/Public/Default.aspx
Yhdentymiskehitys ja perussopimukset
http://europa.eu/scadplus/leg/fi/s90001.htm
Linkit:
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin
http://curia.europa.eu/fi/transitpage.htm
Päivitetty 24.6.2010
|
