Huumepolitiikka

Huumeongelmaa on käsitelty paljon tiedotusvälineissä. Myös kansalaiset arvostavat monipuolisesti huumeongelmiin puuttumista. Tärkeimpänä tutkimuksissa on pidetty huumeongelmien synnyn ehkäisyä ja rajavalvontaa.

Suomalainen huumausainepolitiikka perustuu kansainvälisiin huumausainesopimuksiin, kansalliseen lainsäädäntöön sekä erikseen laadittuihin huumausainepoliittisiin asiakirjoihin.

Suomalaisen huumausainepolitiikan perusta on rajoittava kokonaiskielto. Kokonaiskiellolla tarkoitetaan sitä, että huumausaineiden kaupan ja salakuljetuksen lisäksi myös huumeiden käyttäminen ja hallussapito on Suomessa laitonta ja rangaistavaa.

Koska huumeiden käyttöön liittyy riippuvuuden lisäksi mielenterveysongelmia, monia somaattisia komplikaatiota ja sosiaalisia ongelmia, kokonaiskiellon katsotaan vähentävän huumeiden käyttöä, vaikuttavan asenteisiin ja nostavan erityisesti nuorten kynnystä huumekokeiluihin.

Huumepolitiikan toinen peruspilari on yleinen hyvinvointipolitiikka. Panostamalla väestön yleiseen hyvinvointiin ja elinolosuhteisiin ehkäistään myös huumeisiin liittyviä ongelmia. Päihdeongelmaisten palvelujärjestelmään panostaminen kuuluu huumepolitiikkaan.

Kolmas ja uusin huumepolitiikkamme suuntaus on haittojen vähentämisen politiikka. Haittojen vähentämispolitiikassa on ensisijaista huumeiden käytön yksilölle, yhteisöille ja yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen minimointi. Lähtökohtana on ihmisten oikeus saada apua ja hoitoa.

Tunnetuimpia käytäntöjä ovat huumeiden käyttäjien terveysneuvonta, puhtaiden pistovälineiden vaihtopisteet ja huumeriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoidot.

Päivitetty 30.3.2011