|
Päihteiden käytöllä tarkoitetaan kaikkien keskushermostoon huumaavasti vaikuttavien aineiden käyttöä.
Alkoholipolitiikka
Alkoholin käyttö on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien ja raittiiden osuus on vähentynyt. Alkoholin ongelmakäyttöön liittyy usein lukuisia sosiaalisia ongelmia.
Suomessa alkoholilainsäädännöllä pyritään rajoittamaan alkoholin saatavuutta. Alkoholiverotus vaikuttaa alkoholituotteiden hintaan. Yhteiskunnan säätely kohdistuu alkoholijuomien tuotantoon ja kauppaan. Juomatapoihin taas pyritään vaikuttamaan säätelemällä oluiden, viinien ja väkevien alkoholijuomien hintasuhteita.
Alkoholijuomia myydään vain yli 18-vuotiaille eikä niitä myydä päihtyneille. Alkoholimyymälöiden lukumäärä on rajattu, eikä anniskeluoikeuksia myönnetä kaikille niitä anoville. Myös alkoholijuomien myyntiaikoja säädellään.
Alkoholin saatavuuden rajoittaminen vähentää alkoholin kulutusta ja alkoholihaittoja. Korkeat hinnat ja muu alkoholin saatavuuden rajoittaminen vaikuttavat sekä alkoholin suurkuluttajiin että kohtuukäyttäjiin.
Alkoholijuomien veroton matkustajatuonti EU-maista vapautui tammikuussa 2004, jolloin alkoholiveroa laskettiin merkittävästi. EU:n laajentuminen toukokuussa 2004 lisäsi suomalaisten mahdollisuuksia tuoda maahan halpoja alkoholijuomia ja se näkyy alkoholin kulutustilastoissa.
Alkoholiohjelma
Valtioneuvosto teki vuoden 2003 syksyllä periaatepäätöksen alkoholipolitiikan linjauksista. Periaatepäätöksen myötä käynnistyi uusi nelivuotinen alkoholiohjelma, jossa tavoitteena on alkoholihaittojen ehkäisy ja vähentäminen. Ohjelman tavoitteena on vähentää alkoholin lapsille ja perheille aiheuttamia haittoja sekä alkoholin riskikulutusta. Ohjelmassa korostuu alkoholiongelmien monisyisyys ja yhteistyön tarve.
Yhteistyökumppaneita on mukana yli 200, jokainen kumppani on määritellyt omaa toimintaansa koskevat keskeiset tavoitteet ja toimintatavat niiden saavuttamiseksi.
Alkoholiohjelma 2004-2007 on saanut jatkoa vuosille 2001-2011, nykyinen toiminta jatkuu ja sitä kehitetään edelleen. Vanhat kumppanuussopimukset pysyvät edelleen voimassa.
Alkoholiohjelma
Huumepolitiikka
Huumeongelman kasvua on käsitelty paljon tiedotusvälineissä. Myös kansalaiset arvostavat monipuolisesti huumeongelmiin puuttumista. Tärkeimpänä tutkimuksissa on pidetty huumeongelmien synnyn ehkäisyä ja rajavalvontaa.
Suomalainen huumausainepolitiikka perustuu kansainvälisiin huumausainesopimuksiin, kansalliseen lainsäädäntöön sekä erikseen laadittuihin huumausainepoliittisiin asiakirjoihin.
Suomalaisen huumausainepolitiikan perusta on rajoittava kokonaiskielto. Kokonaiskiellolla tarkoitetaan sitä, että huumausaineiden kaupan ja salakuljetuksen lisäksi myös huumeiden käyttäminen ja hallussapito on Suomessa laitonta ja rangaistavaa.
Koska huumeiden käyttöön liittyy riippuvuuden lisäksi mielenterveysongelmia, monia somaattisia komplikaatiota ja sosiaalisia ongelmia, kokonaiskiellon katsotaan vähentävän huumeiden käyttöä, vaikuttavan asenteisiin ja nostavan erityisesti nuorten kynnystä huumekokeiluihin.
Huumepolitiikan toinen peruspilari on yleinen hyvinvointipolitiikka. Panostamalla väestön yleiseen hyvinvointiin ja elinolosuhteisiin ehkäistään myös huumeisiin liittyviä ongelmia. Päihdeongelmaisten palvelujärjestelmään panostaminen kuuluu huumepolitiikkaan.
Kolmas ja uusin huumepolitiikkamme suuntaus on haittojen vähentämisen politiikka. Haittojen vähentämispolitiikassa on ensisijaista huumeiden käytön yksilölle, yhteisöille ja yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen minimointi. Lähtökohtana on ihmisten oikeus saada apua ja hoitoa.
Tunnetuimpia käytäntöjä ovat huumeiden käyttäjien terveysneuvonta, puhtaiden pistovälineiden vaihtopisteet ja huumeriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoidot.
Tupakkapolitiikka
Tupakkapolitiikalla tarkoitetaan valtion ja kuntien viranomaisten, järjestöjen ja muiden tahojen tupakkaa koskevia toimintalinjauksia ja toimia. Niihin liittyvät asiat voivat olla hallinnollisia, taloudellisia tai terveydellisiä.
Tupakoinnin vähentämisellä pyritään suojaamaan väestön tupakansavun aiheuttamilta terveyshaitoilta sekä ehkäisemään tupakoinnista syntyviä terveyshaittoja. Keinoja tupakoinnin vähentämiseen ovat lainsäädäntö, hintapolitiikka ja väestön tietotason lisääminen.
Tupakkalaissa kiinnitetään erityistä huomiota tupakansavuttoman ympäristön toteutumiseen. Lain lähtökohta on, ettei kukaan joudu vastoin tahtoaan altistumaan tupakansavulle. Tupakkalain tavoitteena on myös nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäiseminen.
Enemmän tupakkapolitiikasta on näillä sivuilla Tupakka-osiossa. Linkit tupakkapolitiikkaan ja lainsäädäntöön ovat linkkilistassa vasemmalla.
Lait löytyvät valtioneuvoston säädöspankista Finlexistä käyttämällä hakusanana esimerkiksi lain nimeä tai aihesanoja.
TUPAKKA/Tupakkapolitiikka ja TUPAKKA/Lainsäädäntö
|
