Alkoholi Suomessa

Suomalaisten alkoholinkäyttö on kolminkertaistunut 40 vuodessa. Samalla se on arkipäiväistynyt, levinnyt uusiin tilanteisiin ja väestöryhmiin. Aikuisväestöstä noin 90 % käyttää alkoholia. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan Suomessa olevan noin 300 000 - 600 000.

Kulutus

Alkoholin kokonaiskulutus on yli kaksinkertaistunut Suomessa kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Vuoden 2008 juomatapatutkimuksen mukaan alkoholia käyttivät eniten 30 - 49-vuotiaat, joista 93 % oli käyttänyt alkoholia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Sukupuolten välillä ei ole enää suurta eroa, ja vain vanhimmissa ikäryhmissä raittiita naisia on miehiä enemmän. Alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset ovat olleet vuodesta 2005 lähtien yleisin työikäisten kuolinsyy. Alkoholiverojen korotukset vaikuttivat alkoholin kokonaiskulutukseen, joka väheni vuonna 2010 noin kaksi prosenttia.

Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 44 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina, mikä asukaslukuun suhteutettuna on noin 10 litraa. Vuosi 2010 oli kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin alkoholin kokonaiskulutus väheni. Tilastoidun kulutuksen eli kotimaassa myydyn alkoholin määrä oli 8,1 litraa ja tilastoimattoman kulutuksen 1,9 litraa asu-kasta kohden.

Vuonna 2010 matkustajatuontina tuotiin maahan puhdasta alkoholia noin 7,9 miljoonaa litraa, mikä on noin 15 prosenttia alkoholin kokonaiskulutuksesta. Kaikesta matkustajien tuomasta alkoholista puolet tuodaan väkevinä alkoholijuomina. Valtaosa maahan tuotavista alkoholijuomista ostetaan yhä joko laivoilta tai Virosta. Virosta tai laivoilta tulee oluesta 87 %, väkevistä alkoholi-juomista 76 % ja viineistä 70 %. Vuonna 2010 laivoilta tai Virosta tuotiin olutta ja väkeviä alkoholijuomia saman verran kuin edellisenäkin vuonna. Tuonti väheni muualta kuin Virosta ja laivoilta, mikä osaltaan selittää sitä, että oluen ja väkevien kokonaistuonti on vähentynyt.

Lähde: THL, Valvira. Alkoholijuomien kulutus vuonna 2010. 15.2.2011.

Hinnat Suomessa

Alkoholijuomien reaalihinnat nousivat ennakkotietojen mukaan noin 2,8 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Vuonna 2010 alkoholijuomien reaalihinnat olivat edelleen 3,0 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin alkoholin veronalennusta edeltävänä vuonna 2003.

Sosiaali- ja terveyspoliittisena tavoitteena on vähentää kokonaiskulutusta 9,4 litraan asukasta kohden vuoteen 2011 mennessä.

Nuorten alkoholinkäyttö yleistä

Kouluterveyskyselyn 2011 tulosten mukaan nuorten viikoittainen alkoholinkäyttö on vähentynyt 2000-luvun alkuvuosista sekä peruskoululaisilla että lukiolaisilla. Myös säännöllinen humalaan juominen on nyt harvinaisempaa kuin vuosituhannen alussa, lukiolaistyttöjä lukuun ottamatta. Täysin raittiiden nuorten osuus on sekin kasvanut.Silti nuorten alkoholinkäyttö on edelleen yleistä.

Vuosikymmenen alkuun verrattuna sukupuolten välinen ero on kadonnut yläluokkalaisilla ja puolittunut lukiolaisilla.

KEHITYS VIIME VUOSIKYMMENINÄ

Keskioluen myynnin vapautuminen
Merkittävät muutokset suomalaisten alkoholin kulutuksen tasossa ovat olleet yhteydessä alkoholijuomien saatavuuteen. Vuonna 1969 voimaan astunut, keskioluen myynnin vapauttanut lainmuutos toi Alkon myymälöiden rinnalle runsaat 17 000 keskioluen vähittäismyyntipistettä ja nosti anniskelupaikkojen määrän vajaasta tuhannesta lähes neljään tuhanteen. Samalla myös vähittäismyynnin ikärajaa alennettiin.

Saatavuuden radikaalin laajenemisen seurauksena alkoholin kokonaiskulutus kasvoi 40 % vuodessa. Kulutuksen kasvu jatkui 1970-luvun puoliväliin. Öljykriisin ja ennätysmäisen laajan työttömyyden oloissa kulutustaso vakiintui ja pysyi tasaisena kymmenkunta vuotta.

Taloudellinen kasvu lisää kysyntää
Seuraavan nopea kasvupyrähdys alkoi 1980-luvun puolivälissä suotuisan taloudellisen kehityksen myötä. Anniskelupolitiikan vapautuminen lisäsi samaan aikaan anniskelupaikkojen määrää. Vuosikymmenen lopulla alkanut taloudellinen lama käänsi alkoholin kulutuksen muutamaksi vuodeksi laskuun.

Kasvu käynnistyi jälleen laman hellitettyä 1990-luvun puolivälissä. Vauhdittajana oli jälleen saatavuuden lisääntyminen: anniskeluaikojen pidentyminen ja vähittäismyynnin laajeneminen kioskeihin ja huoltoasemille, joissa keskioluen rinnalla oli nyt tarjolla myös siidereitä ja lonkeroita.

Alkoholijuomien veron alennus 2004
Viimeisin raju hyppäys alkoholin kulutustasossa tapahtui vuonna 2004. Taustalla oli alkoholijuomien matkustajatuontia EU-maista koskevien rajoitusten poistuminen ja hintatasoltaan edullisen Viron liittyminen unioniin toukokuussa 2004.

Matkustajatuonnin hillitsemiseksi alkoholijuomien veroa alennettiin maaliskuussa 2004 keskimäärin 33 %. Vähittäismyyntihinnat laskivat keskimäärin 18 %.

Kotimaan hintatason putoamisesta huolimatta alkoholin matkustajatuonti lisääntyi. Alkoholin kokonaiskulutus kasvoi noin kymmenellä prosentilla vuoteen 2003 verrattuna. Matkustajatuonti kääntyi laskuun vuoden 2005 lopulla. Kotimaan myynti oli edelleen kasvussa vuonna 2007.

Vuonna 2007 alkoholijuomien reaalihinnat olivat noin 13 % matalammalla tasolla kuin ennen veron alennusta vuonna 2003. Vuoden 2008 alusta alkoholivero nousi keskimäärin 11,5 %. Hintatasoon veron korotus heijastui noin 5 % laskuna. Vuonna 2009 alkoholiveroa korotettiin kaksi kertaa.

Vuosien 2008 ja 2009 alkoholiveron nostot  hillitsivät kulutuksen kasvua ja yhdistettynä taloudelliseen laskusuhdanteeseen kulutus on nyt lievässä laskussa.

Vuonna 2009 alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuoli 2 070 henkilöä. Alkoholiperäisiin maksasairauksiin liittyvät kuolemat ja myrkytyskuolemat vähenivät hieman edellisvuodesta. Myös tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat vähenivät vuodesta 2008.

Vuonna 2009 rekisteröitiin terveydenhuollon vuodeosastoilla yhteensä 24 843 hoitojaksoa, jossa alkoholisairaus oli päädiagnoosina ja 36 226 hoitojaksoa, jossa se oli pää- tai sivudiagnoosina.
Uusimman kuolinsyytilaston mukaan Suomessa kuoli alkoholin käytön seurauksena 2007 yhteensä 3 097 henkeä, 600 enemmän kuin vuonna 2003.

Alkoholihaittojen kustannukset
Vuonna 2009 kuluttajat käyttivät kotimaassa alkoholiostoihin 4,3 miljardia euroa, joka on noin 2,5 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Asukasta kohden laskettuna alkoholia hankittiin
809 eurolla vuonna 2009. Valtion saamat verotulot arvonlisävero mukaan luettuna olivat 2 mil-jardia euroa, joka on viisi prosenttia edellisvuotta enemmän.

Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholinkäyttö aiheutti 0,8 - 1,0 miljardin euron välittömät kustannukset ja 3,3 - 6,3 miljardin euron välilliset kustannukset vuonna 2008. Yli kolmannes välittömistä kustannuksista aiheutui järjestyksen ylläpidosta. Terveydenhuollon osuus oli reilu viidennes.

Joidenkin harvojen sairauksien – esim. sepelvaltimotauti, 2-tyypin diabetes - riski on vähän alkoholia käyttävillä pienempi kuin täysin raittiilla. Näidenkin tautien riski kuitenkin kasvaa alkoholin kulutuksen kasvaessa.

Jo 25 g puhdasta alkoholia vuorokaudessa (noin kaksi annosta) lisää sairastumisvaaraa. Yli 40 g/vrk alkoholia käyttävillä miehillä ja yli 20 g/vrk käyttävillä naisilla kokonaiskuolleisuus on jo merkitsevästi suurempi kuin raittiilla. (Vrt. yksi alkoholiannos sisältää n. 12 g puhdasta alkoholia, esim. 33 cl pullo keskiolutta, 8 cl viiniä tai 4 cl väkeviä.)

Yli puoli miljoonaa riskikäyttäjää
Suurin osa väestöstä käyttää alkoholia tavalla, jota voidaan pitää kohtuullisena mutta ei täysin haitattomana. Myös kohtuukäyttäjien alkoholinkäytöstä saattaa seurata haittoja, esimerkiksi satunnaisen humalajuomisen seurauksena. Koska kohtuukäyttäjiä on määrällisesti eniten, liittyy myös määrällisesti suurin osa alkoholin haitoista kohtuukäyttöön.

Alkoholiriippuvuudesta kärsiviä on Terveys 2000-tutkimuksen pohjalta noin 4 % aikuisväestöstä eli noin 150 000 henkeä. Monin verroin enemmän on jatkuvasti tai ajoittain alkoholia runsaasti käyttäviä, joilla haittojen ilmeneminen on todennäköistä, jos alkoholin käyttö jatkuu entisellään.

Suurkuluttajia Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 - 600 000. Terveydenhuollon asiakkaissa alkoholin riskikäyttäjiä on noin 20 % miehistä ja 10 % naisista.

Suurin osa alkoholin riskikäyttäjistä ei tunnista tilannettaan. Varhaisimpia terveyshaittoja voi olla vaikea yhdistää alkoholin käyttöön – esim. ylipaino, kohonnut verenpaine, univaikeudet, vatsavaivat.

Viitearvoina alkoholin käytön riskien arvioinnissa ja riskien vähentämiseen opastavassa lyhytneuvonnassa (mini-interventio) käytetään viikkokulutuksen osalta miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta. Viimeistään tällä alkoholin kulutuksen tasolla vähentämistä tulisi harkita.

Kertakulutuksen osalta viitearvot ovat miehillä 7 ja naisilla 5 annosta. Näiden määrien ylittyessä päihtymykseen liittyvien akuuttien haittojen riski kasvaa jyrkästi. Neuvonnassa käytetyt riskirajat eivät ole turvarajoja: iästä, terveydentilasta ja tilannetekijöistä riippuen haittoja saattaa ilmetä huomattavasti alemmallakin kulutustasolla.

Juomatapoja muutettava
Alkoholin kulutuksen merkittävästä kasvusta ei yleensä ole vastuussa yksittäinen kuluttajaryhmä, esimerkiksi suurkuluttajat. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että mitä korkeampi on alkoholin kokonaiskulutuksen taso, sitä enemmän väestössä on suurkuluttajia.

Yleinen juomiskulttuuri vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen esimerkiksi tarjoamalla useammin tai harvemmin tilaisuuksia alkoholin käyttöön. Yksilöiden lähiympäristössä on muita ihmisiä, jotka oman käyttäytymisensä kautta vaikuttavat toisten juomiseen.

Juomiskulttuurin kollektiivisuus samankaltaistaa yksilöiden käyttäytymistä. Kollektiivisuus voi näyttäytyä eroina esimerkiksi nuorisoryhmien juomiskäyttäytymisessä – esim. alueelliset tai kieliryhmittäiset erot pääkaupunkiseudulla - tai yhtäläisyyksinä koko väestön tasolla – esim. osana suomalaista juomatapaa sitkeästi säilyvä humalahakuisuus.

Alkoholin kulutuksen ja haittojen vähentämisen toimintalinjat voidaan jakaa toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on vaikuttaa koko väestön kulutustasoon ja juomatapoihin (esim. saatavuuden ja mainonnan sääntely, verotus) ja tiettyihin väestöryhmiin (esim. nuoret tai riskikuluttajat) tai tiettyihin tilanteisiin (esim. tieliikenne, häiriöt julkisilla paikoilla) kohdennettuihin toimiin.

Saatavuuden rajoittaminen hillitsee kulutusta
Tutkimusten mukaan tehokkaimpia ovat toimenpiteet, joilla rajoitetaan alkoholijuomien fyysistä tai taloudellista saatavuutta: vähittäismyynnin ja anniskelun luvanvaraisuus, myynti- ja anniskelupaikkojen sijaintia ja aukioloa koskevat säännökset, ostoikärajat, päihtyneitä asiakkaita koskevat rajoitukset ja hintatason sääntely.

Vaikka saatavuuden rajoitukset ja hintatason sääntely kohdistuvat koko väestöön, niiden vaikutusten on todettu olevan voimakkaampia esim. nuorten ja suurkuluttajien joukossa.

Tiettyihin ongelmatilanteisiin kohdennetut toimet – esim. rattijuopumuksen ehkäisy promillerajojen, satunnaispuhallutusten ja asennevaikuttamisen keinoin - voivat olla tehokkaita, mutta eivät yksinään riitä keventämään alkoholin aiheuttamaa haittakuormaa.

Samalla tavoin nuorten alkoholinkäyttöä ehkäisevät toimet – esim. ikärajavalvonta ja alkoholikasvatus – voivat siirtää alkoholinkäytön aloitusikää myöhemmäksi, mutta eivät tuota valtakulttuurista poikkeavia raittiita aikuissukupolvia.

Varhainen puuttuminen tärkeää
Alkoholiongelmista kärsivien ja heidän läheistensä hoito ja kuntoutus voi estää ongelmien pahenemista ja säästää elinvuosia. Mitä varhemmin alkoholin käytön aiheuttamiin ongelmiin tai alkoholin riskikulutukseen puututaan, sitä suurempi hyöty on saatavissa terveydellisten ja sosiaalisten haittojen ehkäisyn kautta.

Alkoholinkäytön riskien arvioinnilla ja alkoholinkäytön omaan hallintaan opastavalla tiedotuksella on sitä suurempi haittoja ehkäisevä potentiaali, mitä laajemmille väestöryhmille niitä tarjotaan.

Yksinomaan alkoholihaittoja koskeva tiedotus, alkoholikasvatus tai asennevaikuttaminen ei kuitenkaan riitä muuttamaan juomatapoja tai alkoholin kulutustasoa. Tiedotus ja kasvatus tukee muita toimintalinjoja, esim. ikärajojen tai promillerajojen noudattamista.

Haittojen vähentämiseen tähtäävän tiedotuksen ja kasvatuksen vastapoolina on alkoholijuomien mainonta ja myynninedistäminen, joka ylläpitää kulutustasoa tai osaltaan kasvattaa sitä. Rajoittamalla alkoholimainontaa on mahdollista vähentää alkoholin symbolista saatavuutta ja sitä kautta parantaa kulutuksen ja haittojen vähentämiseen tähtäävien toimien onnistumisen edellytyksiä.

Mahdollisuudet alkoholin käytöstä väestön terveydelle ja hyvinvoinnille koituvien haittojen merkittävään vähentämiseen ovat parhaat silloin, kun käytössä on useita toisiaan täydentäviä toimintalinjoja. Koko väestöön kohdistuvat toimet ovat välttämättömiä: ilman niitä ei ole mahdollista vähentää haittojen kokonaismäärää eikä ehkäistä ennalta haittojen syntymistä.


Lähteet:

Päihdetilastollinen vuosikirja 20109 - Alkoholi ja huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sosiaaliturva 2010.

Järvinen A, Varamäki R. Suomalaisten alkoholiasenteet 2010. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 5/2010.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päihdetilastollinen vuosikirja 2010 - Alkoholi ja huumeet. Sosiaaliturva 2010.

Taloustutkimus. Alkoholin käytön kartoitustutkimus 2010.

Kouluterveyskysely 2000 - 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 20/2010.

Kouluterveyskysely 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Luopa P, Lommi A, Kinnunen T, Jokela J. Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000 -luvulla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valvira. Alkoholijuomien kulutus vuonna 2010. 15.2.2011.

TNS Gallup. Alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden matkustajatuontiseuranta 2010.

Valvira. Alkoholin matkustajatuonti jokseenkin ennallaan viime vuonna, savukkeiden tuonti väheni viidenneksellä. Tiedote 26.1.2011.

Valvira. Veronkorotusten tulokset näkyvät - alkoholin kokonaiskulutus väheni. Tiedote 18.2.2010.

Ahlström S. ym. Missä nuorisoryhmissä päihteiden käyttö on vähentynyt? Suomen ESPAD-aineiston tuloksia 2007. Yhteiskuntapolitiikka 73 (1):73- 83, 2008.

Alkoholiohjelma 2004–2007: yhteistyön lähtökohdat 2004. STM:n julkaisuja 2004:7.
http://www.stm.fi/

Alkoholiongelmaisen käypä hoito –suositus. (24.3.2005)
http://www.kaypahoito.fi/

Alkoholipolitiikan kuluttajaopas. STM:n esitteitä 2004:6.
http://www.stm.fi/

Alkoholiveron alentamisen ja matkustajatuontimääräysten muuttamisen vaikutuksia. Valtiovarainministeriö, Tutkimukset ja selvitykset 1/2005.
http://www.vm.fi/

Anderson P. & al. Alcohol and primary health care. Department of Health of the Government of Catalonia, Barcelona, 2005.
http://www.gencat.net/

Karlsson T (toim.).  Suomen alkoholiolot 2000-luvun alussa, kulutus, haitat ja politiikka. Raportti 15/2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Koko perhe kierteessä: lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. STM:n selvityksiä 2007:27.
http://www.stm.fi

KTL: Tapaturmaportaali
http://www.thl.fi

Mäkelä P, Mustonen H, Tigerstedt C (toim.) Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010.

Peltonen M. Alkoholi ja suomalaiset 1900-luvulla. Teoksessa: Peltonen M. (toim.). Alkoholin vuosisata. SKS 2006.

Stakes: Alkoholijuomien myynti kunnittain 2007 ja hintakehityksen ennakkotietoja 2007–2008. (Tiedote 17.4.2008)
www.thl.fi

Sulander T. ym. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2005 ja niiden muutokset 1993-2005. KTL:n julkaisuja B 1/2006.
http://www.thl.fi

Tigerstedt C. ym. Suomen ruotsinkielisten nuorten juomatavat Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla - vertailu suomenkielisiin. Yhteiskuntapolitiikka 73 (1):24-35, 2008.

Alkoholiin liittyviä sivustoja:

KTL riskilaskuri (alkoholi)
http://www.thl.fi