Alkoholin käyttö
Alkoholin käyttöön liittyvien haittojen tiedetään lisääntyvän suorassa suhteessa alkoholin kokonaiskulutuksen kasvuun, osin jopa kulutusta nopeammin. Vuonna 2008 suomalaisesta väestöstä ilmoitti 90 % käyttävänsä alkoholia.
Alkoholin kokonaiskulutus väheni Suomessa 2009 lähes
kaksi prosenttia, mutta alkoholihaitat ovat edelleen korkealla tasolla. Sataprosenttista alkoholia kulutettiin asukasta kohden 10,2 litraa eli 0,2 litraa vähemmän kuin
vuonna 2008. Viimevuotisen kahden veronkorotuksen ansiosta alkoholijuomien
reaalihinnat olivat 6,2 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuonna 2008.
Vaikka hinnankorotus näkyy kulutusluvuissa,
eroa on vielä lähes kuusi prosenttia hintoihin ennen 2004 toteutettua suurta veronalennusta, joka
näkyy edelleen kokonaiskulutuksessa.
Kun alkoholin kulutus useimmissa Länsi-Euroopan maissa kääntyi laskuun 1970-luvulla, on kulutuksen kasvu jatkunut Suomessa siten, että Suomi on ohittanut Italian ja on noussut 2009 ykköseksi Pohjoismaiden kulutusluvuissa.
Vuonna 2007 alkoholin kokonaiskulutus Suomessa oli ennätysmäisen korkea, 10,5 litraa 100 %:n alkoholia asukasta kohden. Kokonaiskulutukseen luetaan vähittäismyymälöiden ja ravintoloiden kautta myyty tilastoitu kulutus (8,7 litraa vuonna 2007) ja pääosin matkustajien alkoholituomisista koostuva tilastoimaton kulutus (1,8 litraa vuonna 2007).
Keskioluen myynnin vapautuminen
Merkittävät muutokset suomalaisten alkoholin kulutuksen tasossa ovat olleet yhteydessä alkoholijuomien saatavuuteen. Vuonna 1969 voimaan astunut, keskioluen myynnin vapauttanut lainmuutos toi Alkon myymälöiden rinnalle runsaat 17 000 keskioluen vähittäismyyntipistettä ja nosti anniskelupaikkojen määrän vajaasta tuhannesta lähes neljään tuhanteen. Samalla myös vähittäismyynnin ikärajaa alennettiin.
Saatavuuden radikaalin laajenemisen seurauksena alkoholin kokonaiskulutus kasvoi 40 % vuodessa. Kulutuksen kasvu jatkui 1970-luvun puoliväliin. Öljykriisin ja ennätysmäisen laajan työttömyyden oloissa kulutustaso vakiintui ja pysyi tasaisena kymmenkunta vuotta.
Taloudellinen kasvu lisää kysyntää
Seuraavan nopea kasvupyrähdys alkoi 1980-luvun puolivälissä suotuisan taloudellisen kehityksen myötä. Anniskelupolitiikan vapautuminen lisäsi samaan aikaan anniskelupaikkojen määrää. Vuosikymmenen lopulla alkanut taloudellinen lama käänsi alkoholin kulutuksen muutamaksi vuodeksi laskuun.
Kasvu käynnistyi jälleen laman hellitettyä 1990-luvun puolivälissä. Vauhdittajana oli jälleen saatavuuden lisääntyminen: anniskeluaikojen pidentyminen ja vähittäismyynnin laajeneminen kioskeihin ja huoltoasemille, joissa keskioluen rinnalla oli nyt tarjolla myös siidereitä ja lonkeroita.
Alkoholijuomien veron alennus 2004
Viimeisin raju hyppäys alkoholin kulutustasossa tapahtui vuonna 2004. Taustalla oli alkoholijuomien matkustajatuontia EU-maista koskevien rajoitusten poistuminen ja hintatasoltaan edullisen Viron liittyminen unioniin toukokuussa 2004.
Matkustajatuonnin hillitsemiseksi alkoholijuomien veroa alennettiin maaliskuussa 2004 keskimäärin 33 %. Vähittäismyyntihinnat laskivat keskimäärin 18 %.
Kotimaan hintatason putoamisesta huolimatta alkoholin matkustajatuonti lisääntyi. Alkoholin kokonaiskulutus kasvoi noin kymmenellä prosentilla vuoteen 2003 verrattuna. Matkustajatuonti kääntyi laskuun vuoden 2005 lopulla. Kotimaan myynti oli edelleen kasvussa vuonna 2007.
Vuonna 2007 alkoholijuomien reaalihinnat olivat noin 13 % matalammalla tasolla kuin ennen veron alennusta vuonna 2003. Vuoden 2008 alusta alkoholivero nousi keskimäärin 11,5 %. Hintatasoon veron korotus heijastui noin 5 % laskuna. Vuonna 2009 alkoholiveroa korotettiin kaksi kertaa.
Vuosien 2008 ja 2009 alkoholiveron nostot hillitsivät kulutuksen kasvua ja yhdistettynä
taloudelliseen laskusuhdanteeseen kulutus on ollut lievässä laskussa.
| Alkoholin kokonaiskulutus 100 %:n alkoholina asukasta kohti |
| |
1995 |
2004
|
2005 |
2006 |
2007 |
2008 |
2009 |
Tilastoitu kulutus
|
6,7 |
8,2
|
8,2 |
8,4 |
8,7 |
8,5 |
8,3 |
| Tilastoimaton kulutus |
2,1 |
2,1 |
2,3 |
1,9 |
1,8 |
1,9 |
1,9 |
| Kokonaiskulutus |
8,8 |
10,3
|
10,5 |
10,3 |
10,5 |
10,4 |
10,2 |
Alkoholi kuormittaa terveydenhuoltoa
Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa monia sairauksia, alkoholiriippuvuus mukaan lukien. Vuonna 2005 alkoholisairaudet ja -myrkytykset nousivat työikäisten yleisimmäksi kuolemansyyksi, miehillä ohi sepelvaltimotaudin ja naisilla samalle tasolle rintasyövän kanssa.
Suomessa nuorten akuutit alkoholimyrkytykset ovat
lisääntyneet: 35 vuoden seurantajakson aikana alkoholin aiheuttamien
sairaalahoitojen ilmaantuvuus kasvoi pojilla lähes kaksinkertaiseksi ja tytöillä noin 2,5-kertaiseksi.
Viime vuosina työikäisinä kuolleiden naisten ja miesten
tavallisin kuolinsyy on alkoholiperäinen tauti tai tapaturmainen
alkoholimyrkytys. Maksasairauksien aiheuttamat kuolemat ovat melkein
kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa.
Vuonna 2008 rekisteröitiin terveydenhuollon vuodeosastoilla
yhteensä 26 157 hoitojaksoa, joissa alkoholisairaus oli päädiagnoosina ja
37 607 hoitojaksoa, jossa se oli pää- tai sivudiagnoosina. Vuoteen 2003 verrattuna päädiagnosoitujen
alkoholisairauksien hoitojaksot lisääntyivät 8 prosenttia ja sekä pää- että sivudiagnosoitujen vajaat 16 prosenttia.
Alkoholiin liittyvät kuolemat ovat lisääntyneet nopeasti
vuodesta 2004. Uusimman kuolinsyytilaston mukaan Suomessa kuoli alkoholin
käytön seurauksena 2007 yhteensä 3 097 henkeä, 600 enemmän kuin vuonna
2003.
Alkoholisairauksien riski kasvaa kulutuksen myötä
Alkoholin käyttö lisää kymmenien eri sairauksien riskiä. - esim. suun ja ruokatorven syövät, maksasyöpä, vatsa- ja suolistosyövät, rintasyöpä, korkea verenpaine, rytmihäiriöt, epilepsia, masennus, murtuma-alttius tapaturmien yhteydessä. Raskauden aikainen alkoholin käyttö vaarantaa sikiön kehityksen. Sairauksien riski tyypillisesti kasvaa alkoholin kulutuksen kasvaessa. Tyypillisesti riskin kasvu alkaa jo matalalla kulutustasolla.
Joidenkin harvojen sairauksien – esim. sepelvaltimotauti, 2-tyypin diabetes - riski on vähän alkoholia käyttävillä pienempi kuin täysin raittiilla. Näidenkin tautien riski kuitenkin kasvaa alkoholin kulutuksen kasvaessa.
Jo 25 g puhdasta alkoholia vuorokaudessa (noin kaksi annosta) lisää sairastumisvaaraa. Yli 40 g/vrk alkoholia käyttävillä miehillä ja yli 20 g/vrk käyttävillä naisilla kokonaiskuolleisuus on jo merkitsevästi suurempi kuin raittiilla. (Vrt. yksi alkoholiannos sisältää n. 12 g puhdasta alkoholia, esim. 33 cl pullo keskiolutta, 8 cl viiniä tai 4 cl väkeviä.)
Tapaturmat
Tapaturmien riskiä lisäävä reaktio- ja koordinaatiokyvyn aleneminen alkaa veren alkoholipitoisuuden noustessa 0,2-0,3 promillen tienoille.
Vuonna 2006 useampi kuin joka neljäs tapaturmaisesti kuollut suomalainen oli päihtynyt. Päihtyneenä tapaturmiin kuolleita oli noin 600.
Samana vuonna Suomessa tapahtui noin 800 henkilövahinkoon johtanutta liikenneonnettomuutta, jossa ajoneuvon kuljettaja oli päihtynyt. Näissä onnettomuuksissa kuoli runsaat 60 juopunutta kuljettajaa ja loukkaantui kaikkiaan noin tuhat henkilöä.
Sosiaaliset haitat
Alkoholin käyttöön liittyvät sosiaaliset haitat – esim. ihmissuhdeongelmat, ongelmat työssä, häiriöt julkisilla paikoilla - koskettavat tyypillisesti myös muita kuin alkoholin käyttäjää itseään. Tapaturmia ja sosiaalisia haittoja saattaa ilmetä satunnaisenkin humalajuomisen yhteydessä ja yleensä niiden todennäköisyys lisääntyy alkoholin kulutuksen myötä.
Suomessa alkoholin käytöllä on vahva yhteys myös väkivaltaan. Valtaosassa väkivaltatilanteista väkivallan tekijä, usein myös väkivallan kokija on päihtynyt. Sekä tekijän että uhrin päihtymys on erityisen yleistä henkirikoksissa.
Kustannukset
Alkoholin käyttöön liittyvät haitat aiheuttavat runsaasti välittömiä ja välillisiä kustannuksia terveys- ja sosiaalipalveluiden käyttönä, työpanosten menetyksinä, lähiympäristön hyvinvoinnin heikentymisenä ja sekä järjestyksen valvonnan ja rikollisuuden kustannuksina.
Alkoholin aiheuttamat välittömät kustannukset valtiolle ja kunnille sekä eläke- ja vakuutusyhtiöille ovat vähintään miljardin euron luokkaa vuotta kohden. Valtiolle suurin kustannuserä aiheutuu oikeus- ja vankeinhoitolaitoksen kustannuksista, kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista.
Terveydenhuollon palveluista eniten kustannuksia aiheuttavat vuodehoidot. Vuonna 2006 kirjattiin sairaaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla runsaat 36 400 hoitojaksoa, joissa pää- tai sivudiagnoosina oli alkoholisairaus.
Vuodesta 2003 alkoholisairauksien hoitojaksot olivat lisääntyneet noin 12 %. Miesten osuus hoitojaksoista oli 80 % ja naisten 20 %. Eniten hoitojaksoja oli 45–64-vuotiaiden ikäryhmässä.
Yli puoli miljoonaa riskikäyttäjää
Alkoholin käyttö ei jakaannu väestössä tasaisesti. Vuonna 2007 suomalaisista 15-64-vuotiaista miehistä 11 % ja naisista 14 % oli täysin raittiita. Raittiiden osuus eläkeikäistenkin joukossa on vähentynyt 1990-luvun alusta lähtien, sitä mukaa kun nuoruudessaan alkoholin käytön omaksuneet ryhmät ovat ikääntyneet. Vuonna 2005 oli 65-84-vuotiaista miehistä raittiita 22 % ja naisista 47 %.
Alkoholin käytön aloitusikä on Suomessa noussut 2000-luvulla ja myös alaikäisten humalajuominen on vähentynyt. Vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan 15-16 vuotiaista kuitenkin runsas kolmannes oli ollut humalassa vähintään kerran viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Raittiiden määrä 18-vuotiaiden joukossa on vakiintunut 10 %:n tienoille. Tämän ikäryhmän humalajuomisessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Suurin osa väestöstä käyttää alkoholia tavalla, jota voidaan pitää kohtuullisena mutta ei täysin haitattomana. Myös kohtuukäyttäjien alkoholinkäytöstä saattaa seurata haittoja, esimerkiksi satunnaisen humalajuomisen seurauksena. Koska kohtuukäyttäjiä on määrällisesti eniten, liittyy myös määrällisesti suurin osa alkoholin haitoista kohtuukäyttöön.
Alkoholiriippuvuudesta kärsiviä on Terveys 2000-tutkimuksen pohjalta noin 4 % aikuisväestöstä eli noin 150 000 henkeä. Monin verroin enemmän on jatkuvasti tai ajoittain alkoholia runsaasti käyttäviä, joilla haittojen ilmeneminen on todennäköistä, jos alkoholin käyttö jatkuu entisellään.
Suurkuluttajia Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000
- 600 000. Terveydenhuollon asiakkaissa alkoholin riskikäyttäjiä on noin 20 % miehistä ja 10 % naisista.
Suurin osa alkoholin riskikäyttäjistä ei tunnista tilannettaan. Varhaisimpia terveyshaittoja voi olla vaikea yhdistää alkoholin käyttöön – esim. ylipaino, kohonnut verenpaine, univaikeudet, vatsavaivat.
Viitearvoina alkoholin käytön riskien arvioinnissa ja riskien vähentämiseen opastavassa lyhytneuvonnassa (mini-interventio) käytetään viikkokulutuksen osalta miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta. Viimeistään tällä alkoholin kulutuksen tasolla vähentämistä tulisi harkita.
Kertakulutuksen osalta viitearvot ovat miehillä 7 ja naisilla 5 annosta. Näiden määrien ylittyessä päihtymykseen liittyvien akuuttien haittojen riski kasvaa jyrkästi. Neuvonnassa käytetyt riskirajat eivät ole turvarajoja: iästä, terveydentilasta ja tilannetekijöistä riippuen haittoja saattaa ilmetä huomattavasti alemmallakin kulutustasolla.
Juomatapoja muutettava
Alkoholin kulutuksen merkittävästä kasvusta ei yleensä ole vastuussa yksittäinen kuluttajaryhmä, esimerkiksi suurkuluttajat. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että mitä korkeampi on alkoholin kokonaiskulutuksen taso, sitä enemmän väestössä on suurkuluttajia.
Yleinen juomiskulttuuri vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen esimerkiksi tarjoamalla useammin tai harvemmin tilaisuuksia alkoholin käyttöön. Yksilöiden lähiympäristössä on muita ihmisiä, jotka oman käyttäytymisensä kautta vaikuttavat toisten juomiseen.
Juomiskulttuurin kollektiivisuus samankaltaistaa yksilöiden käyttäytymistä. Kollektiivisuus voi näyttäytyä eroina esimerkiksi nuorisoryhmien juomiskäyttäytymisessä – esim. alueelliset tai kieliryhmittäiset erot pääkaupunkiseudulla - tai yhtäläisyyksinä koko väestön tasolla – esim. osana suomalaista juomatapaa sitkeästi säilyvä humalahakuisuus.
Alkoholin kulutuksen ja haittojen vähentämisen toimintalinjat voidaan jakaa toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on vaikuttaa koko väestön kulutustasoon ja juomatapoihin (esim. saatavuuden ja mainonnan sääntely, verotus) ja tiettyihin väestöryhmiin (esim. nuoret tai riskikuluttajat) tai tiettyihin tilanteisiin (esim. tieliikenne, häiriöt julkisilla paikoilla) kohdennettuihin toimiin.
Saatavuuden rajoittaminen hillitsee kulutusta
Tutkimusten mukaan tehokkaimpia ovat toimenpiteet, joilla rajoitetaan alkoholijuomien fyysistä tai taloudellista saatavuutta: vähittäismyynnin ja anniskelun luvanvaraisuus, myynti- ja anniskelupaikkojen sijaintia ja aukioloa koskevat säännökset, ostoikärajat, päihtyneitä asiakkaita koskevat rajoitukset ja hintatason sääntely.
Vaikka saatavuuden rajoitukset ja hintatason sääntely kohdistuvat koko väestöön, niiden vaikutusten on todettu olevan voimakkaampia esim. nuorten ja suurkuluttajien joukossa.
Tiettyihin ongelmatilanteisiin kohdennetut toimet – esim. rattijuopumuksen ehkäisy promillerajojen, satunnaispuhallutusten ja asennevaikuttamisen keinoin - voivat olla tehokkaita, mutta eivät yksinään riitä keventämään alkoholin aiheuttamaa haittakuormaa.
Samalla tavoin nuorten alkoholinkäyttöä ehkäisevät toimet – esim. ikärajavalvonta ja alkoholikasvatus – voivat siirtää alkoholinkäytön aloitusikää myöhemmäksi, mutta eivät tuota valtakulttuurista poikkeavia raittiita aikuissukupolvia.
Varhainen puuttuminen tärkeää
Alkoholiongelmista kärsivien ja heidän läheistensä hoito ja kuntoutus voi estää ongelmien pahenemista ja säästää elinvuosia. Mitä varhemmin alkoholin käytön aiheuttamiin ongelmiin tai alkoholin riskikulutukseen puututaan, sitä suurempi hyöty on saatavissa terveydellisten ja sosiaalisten haittojen ehkäisyn kautta.
Alkoholinkäytön riskien arvioinnilla ja alkoholinkäytön omaan hallintaan opastavalla tiedotuksella on sitä suurempi haittoja ehkäisevä potentiaali, mitä laajemmille väestöryhmille niitä tarjotaan.
Yksinomaan alkoholihaittoja koskeva tiedotus, alkoholikasvatus tai asennevaikuttaminen ei kuitenkaan riitä muuttamaan juomatapoja tai alkoholin kulutustasoa. Tiedotus ja kasvatus tukee muita toimintalinjoja, esim. ikärajojen tai promillerajojen noudattamista.
Haittojen vähentämiseen tähtäävän tiedotuksen ja kasvatuksen vastapoolina on alkoholijuomien mainonta ja myynninedistäminen, joka ylläpitää kulutustasoa tai osaltaan kasvattaa sitä. Rajoittamalla alkoholimainontaa on mahdollista vähentää alkoholin symbolista saatavuutta ja sitä kautta parantaa kulutuksen ja haittojen vähentämiseen tähtäävien toimien onnistumisen edellytyksiä.
Mahdollisuudet alkoholin käytöstä väestön terveydelle ja hyvinvoinnille koituvien haittojen merkittävään vähentämiseen ovat parhaat silloin, kun käytössä on useita toisiaan täydentäviä toimintalinjoja. Koko väestöön kohdistuvat toimet ovat välttämättömiä: ilman niitä ei ole mahdollista vähentää haittojen kokonaismäärää eikä ehkäistä ennalta haittojen syntymistä.
Lähteet:
Ahlström S. ym. Missä nuorisoryhmissä päihteiden käyttö on vähentynyt? Suomen ESPAD-aineiston tuloksia 2007. Yhteiskuntapolitiikka 73 (1):73- 83, 2008.
Alkoholi ja perusterveydenhuolto. Työterveyslaitos ym., 2006.
Alkoholiohjelma 2004–2007: yhteistyön lähtökohdat 2004. STM:n julkaisuja 2004:7.
http://www.stm.fi/
Alkoholiongelmaisen käypä hoito –suositus. (24.3.2005)
http://www.kaypahoito.fi/
Alkoholipolitiikan kuluttajaopas. STM:n esitteitä 2004:6.
http://www.stm.fi/
Alkoholiveron alentamisen ja matkustajatuontimääräysten muuttamisen vaikutuksia. Valtiovarainministeriö, Tutkimukset ja selvitykset 1/2005.
http://www.vm.fi/
Anderson P. & al. Alcohol and primary health care. Department of Health of the Government of Catalonia, Barcelona, 2005.
http://www.gencat.net/
Helakorpi S. ym. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2009. Raportti 7/2010
.http://www.thl.fi
Karlsson T (toim.).
Suomen alkoholiolot 2000-luvun alussa, kulutus, haitat ja politiikka.
Raportti 15/2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Koko perhe kierteessä: lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. STM:n selvityksiä 2007:27.
http://www.stm.fi
KTL: Tapaturmaportaali
http://www.thl.fi
Mäkelä P. Kohtuukuluttajille kertyy valtaosa alkoholihaitoista. Promo 5/2007.
http://www.tekry.fi/
Peltonen M. Alkoholi ja suomalaiset 1900-luvulla. Teoksessa: Peltonen M. (toim.). Alkoholin vuosisata. SKS 2006.
Päihdetilastollinen vuosikirja 2007. Stakes, 2007.
Päihdetilastollinen vuosikirja 2009 - Alkoholi ja
huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009
Stakes: Alkoholijuomien myynti kunnittain 2007 ja hintakehityksen ennakkotietoja 2007–2008. (Tiedote 17.4.2008)
www.thl.fi
Stakes: Kouluterveyskysely
www.thl.fi
Stakes: Tilastot aiheittain: Alkoholijuomien kulutus 2007.
http://www.thl.fi
Sulander T. ym. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2005 ja niiden muutokset 1993-2005. KTL:n julkaisuja B 1/2006.
http://www.thl.fi
Taskumatti 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
2009.
Tieliikenneonnettomuudet 2006. Tilastokeskus ja Liikenneturva, 2007. http://www.liikenneturva.fi
Tigerstedt C. ym. Suomen ruotsinkielisten nuorten juomatavat Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla - vertailu suomenkielisiin. Yhteiskuntapolitiikka 73 (1):24-35, 2008.
Tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977 – 2005. Nuorten terveystapatutkimus 2005. STM:n selvityksiä 2005: 23.
http://www.stm.fi/
Alkoholiin liittyviä sivostoja:
KTL riskilaskuri (alkoholi)
http://www.thl.fi
Työikäisten miesten kuolemansyiden kehitys 1986-2006.
http://www.stat.fi/
Työikäisten naisten kuolemansyiden kehitys 1986-2006.
http://www.stat.fi/
|